Hyvin todennäköisesti tulen joskus unohtamaan kahvinkeittimen päälle. Melko todennäköisesti siitä seuraa aikamoista harmia. Jollain pinnallisella tasolla olen jo hyväksynyt kaiken sen. Tuntuu imakalta, kun pöntöstä plumpsahtaa kylmä suudelma suoraan supistelevaan peräaukkoon. Olen yrittänyt puhua siitä, mutta ihmiset ne vaan kuuntelevat ohi. Ja sekin, että keskisormea pakottaa silloin, kun oikein kunnolla kusettaa. Tuntuu, että kokemukseni eivät aivan vastaa toisten ihmisten kokemuksia. Puhun ja puhun ja puhun, suullani joka syö ruokaa ollessani nälkäinen. Näin aamulla roduttoman koiran joka käveli syksyä. Maha laahasi maata, maha tiesi, siellä jossain on kyllä lämpöä, vaikka koira ei. Niinpä en voikaan sanoa pahemmin vaikuttuvani avaruuden äärettömyyden todellisuudesta.

Kommentit

  1. Harry Salmenniemi4. syyskuuta 2010 klo 18.57

    moi!
    tämä on hieno, hyvä rytmi lauseiden välillä, voisi jatkuakin vielä. "Tuntuu, että kokemukseni eivät aivan vastaa toisten ihmisten kokemuksia." sama täällä, juuri sama.

    VastaaPoista
  2. Erkka Mykkänen5. syyskuuta 2010 klo 2.15

    kiitos, ja kiva kun sielunveikkaat! ehkä tämän pitäisi olla kymmenesti pidempi. on tämä minustakin ihan kiva, vaikka ehkä loppua kohti hieman teennäinen.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi21. syyskuuta 2010 klo 20.56

    ojkuinka pidän tästä. ja noista kahdesta uusimmasta. itse hurmaannuin juuri loppua kohden, kai olen sitten teennäinen myös :)

    t: anon_stalk

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – mitä valaistumisen jälkeen?

Kuva
Valamon luostarin pelto- ja metsämaisemaa. Tämä on viimeinen osa Kerman joogaretriittiä käsittelevää blogisarjaa. Lue ensimmäinen osa täältä , toinen täältä ja kolmas täältä . "Have you ever been to a yoga retreat or meditation weekend that was so inspiring and empowering that you felt sure your life was going to change radically, only to find within days or weeks of returning home that all that extra juice had seeped away, returning you to much the same default state you had before the retreat?" – Christopher Wallis blogikirjoituksessaan energiavuodoista *** Valamon luostari Veera ja Aleksi ajoivat minut retriitiltä suoraan Valamon luostariin, joka on vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Kahdeksan neliön huoneeni on Valkoisessa vierasmajassa luostarialueen pellon ja metsätien laidalla. Symppis pikku luukku. On retriittiä seuraava päivä, maanantaiaamu.  En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. En meditoinut aamulla. Eikä tee mieli kirjoittaa.  Pitäisikö haluttomuus jatkaa r...
Lue lisää

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – ensimmäinen ja toinen päivä

Kuva
Kärpäsiä teltan sisä- ja ulkokankaan välissä . Tein tämän blogisarjan merkinnät muistikirjaani Heinäveden Kerman joogaretriitillä 7.–11.7.2021. Aluksi kirjoitin muistiinpanoja osana retriitin työskentelyä, mutta pian merkinnät alkoivat elää omaa elämäänsä. Lopulta syntyi halu muokata tekstejä ja julkaista ne. Pidin muistiinpanojen järjestyksen suunnilleen ennallaan, mutta täydensin niitä mieleni mukaan. Joihinkin väleihin myös lisäilin juttuja. Blogisarja käsittelee/sivuaa ainakin seuraavia teemoja: meditaatio, jooga, omat ajatukset ja mitä niistä pitäisi ajatella, trauma, aivot, yielding, effortless effort,  todellisuuden perimmäinen luonne,  valaistuminen.  Retriitin järjestivät ystäväni Veera Koivaara ja Aleksi Rossi. Veera veti ohjelman, Aleksi teki ruuat. Sijaintina oli Kerman entinen juna-asemarakennus, jonka Veera ja Aleksi ostivat kodikseen puoli vuotta sitten. Punaista päärakennusta ympäröivät upeat kasvi-, vihannes ja kukkaistutukset. Koko retriitin ajan oli hel...
Lue lisää

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1

Kuva
"peruskokemus on, ettei tunteideni kohteet tunne samoin tai samassa mitassa. jotain sellaista on tulipaloissa, niihin ei oikein voi vastata, voi katsella vain ja kauhistella tai ihastella..." Moi!     Tästä alkaa uusi blogisarja, jossa keskustelen Lydia Lehtolan eli Lyytin kanssa kirjoittamisesta. Tarkemmin: keskustelemme Lyytin esikoisalbumin Meitä ei ole kutsuttu sanoituksista, niiden kirjoittamisesta ja elämästä yleensä.     Miksi? Taustoitan vähän, mutta hyppää halutessasi suoraan asiaan tuohon vähän alemmas!     Lydia on ystäväni, ja kun hän viime keväänä julkaisi Lyyti-artistinimellään esikoisalbuminsa, rakastuin siihen. Kuuntelin levyä paljon ja liikutuin kappaleiden sanoituksista, joista löysin tiheitä, taitavasti lomitettuja kerroksia ja joiden merkityksistä ja kirjoitusprosesseista halusin heti jutella Lydian kanssa perinpohjaisesti.     Jotkut ehkä jo tietävät, että RAKASTAN kirjoittamisesta puhumista. Olen tehnyt...
Lue lisää