Hän on hyvää tekevä ihminen. Hyväntekijä. Kaikki perustuu hänen suvereeniin, ilmeisen sisäänrakennettuun kykyynsä nähdä vastaavuuksia eri rakenteiden välillä. Siispä hänen ei tarvitse katsoa maata kiertoradalta ymmärtääkseen: loppujen lopuksi olemme yhtä. Kirjoittaakseen hän tarvitsee aakkoset, säveltääkseen keuhkot ja äänihuulet, maalatakseen vain hieman jotain kuivaa ja vähäsen jotain märkää. Hänessä ja hänen ympärillään asiat lutviintuvat oikein mukavasti. Tämä ei tarkoita, ettei hänessä olisi vikoja, hänessä on kyllä vikoja. Muutenhan hän ei tulisi mielissämme todeksi. Hänellä on kymmenen sormea ja kymmenen kynttä, koko hoito. Hän syö suullaan, joka on hänen päässään. Aamiaispöydässä puhumme hänestä mielellämme. Puhe toteutuu tietyssä sävyssä. Kaikki tämä on perin yksinkertaista. Hänen kaltaisiaan voisi kernaasti olla enemmänkin.

Kommentit

  1. Anonyymi20. syyskuuta 2010 klo 20.00

    En ymmärrä tätä mutta sulla on nyt kova tahti päällä: tämäkin on aivan loistava. Sulla on ärsyttävän hyvä kielitaju.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi20. syyskuuta 2010 klo 20.02

    terveisin Aura.

    VastaaPoista
  3. Erkka Mykkänen20. syyskuuta 2010 klo 23.12

    kiitos! olen kirjoittanut viikon aikana näitä jotain tällaisia semmoset parikymmentä ja yritän joka päivä lisää. en muistanutkaan millaista on olla tuottelias. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – mitä valaistumisen jälkeen?

Kuva
Valamon luostarin pelto- ja metsämaisemaa. Tämä on viimeinen osa Kerman joogaretriittiä käsittelevää blogisarjaa. Lue ensimmäinen osa täältä , toinen täältä ja kolmas täältä . "Have you ever been to a yoga retreat or meditation weekend that was so inspiring and empowering that you felt sure your life was going to change radically, only to find within days or weeks of returning home that all that extra juice had seeped away, returning you to much the same default state you had before the retreat?" – Christopher Wallis blogikirjoituksessaan energiavuodoista *** Valamon luostari Veera ja Aleksi ajoivat minut retriitiltä suoraan Valamon luostariin, joka on vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Kahdeksan neliön huoneeni on Valkoisessa vierasmajassa luostarialueen pellon ja metsätien laidalla. Symppis pikku luukku. On retriittiä seuraava päivä, maanantaiaamu.  En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. En meditoinut aamulla. Eikä tee mieli kirjoittaa.  Pitäisikö haluttomuus jatkaa r...
Lue lisää

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – ensimmäinen ja toinen päivä

Kuva
Kärpäsiä teltan sisä- ja ulkokankaan välissä . Tein tämän blogisarjan merkinnät muistikirjaani Heinäveden Kerman joogaretriitillä 7.–11.7.2021. Aluksi kirjoitin muistiinpanoja osana retriitin työskentelyä, mutta pian merkinnät alkoivat elää omaa elämäänsä. Lopulta syntyi halu muokata tekstejä ja julkaista ne. Pidin muistiinpanojen järjestyksen suunnilleen ennallaan, mutta täydensin niitä mieleni mukaan. Joihinkin väleihin myös lisäilin juttuja. Blogisarja käsittelee/sivuaa ainakin seuraavia teemoja: meditaatio, jooga, omat ajatukset ja mitä niistä pitäisi ajatella, trauma, aivot, yielding, effortless effort,  todellisuuden perimmäinen luonne,  valaistuminen.  Retriitin järjestivät ystäväni Veera Koivaara ja Aleksi Rossi. Veera veti ohjelman, Aleksi teki ruuat. Sijaintina oli Kerman entinen juna-asemarakennus, jonka Veera ja Aleksi ostivat kodikseen puoli vuotta sitten. Punaista päärakennusta ympäröivät upeat kasvi-, vihannes ja kukkaistutukset. Koko retriitin ajan oli hel...
Lue lisää

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1

Kuva
"peruskokemus on, ettei tunteideni kohteet tunne samoin tai samassa mitassa. jotain sellaista on tulipaloissa, niihin ei oikein voi vastata, voi katsella vain ja kauhistella tai ihastella..." Moi!     Tästä alkaa uusi blogisarja, jossa keskustelen Lydia Lehtolan eli Lyytin kanssa kirjoittamisesta. Tarkemmin: keskustelemme Lyytin esikoisalbumin Meitä ei ole kutsuttu sanoituksista, niiden kirjoittamisesta ja elämästä yleensä.     Miksi? Taustoitan vähän, mutta hyppää halutessasi suoraan asiaan tuohon vähän alemmas!     Lydia on ystäväni, ja kun hän viime keväänä julkaisi Lyyti-artistinimellään esikoisalbuminsa, rakastuin siihen. Kuuntelin levyä paljon ja liikutuin kappaleiden sanoituksista, joista löysin tiheitä, taitavasti lomitettuja kerroksia ja joiden merkityksistä ja kirjoitusprosesseista halusin heti jutella Lydian kanssa perinpohjaisesti.     Jotkut ehkä jo tietävät, että RAKASTAN kirjoittamisesta puhumista. Olen tehnyt...
Lue lisää