Kuin lyöty, seisomahan jäin:
jo koivunlehdet lähti!
Ja yötaivaalla yllättäin
taas välkkyy syksyn tähti.

Hetkeks hämmennyin mä vain,
kun takaa olan mittasin tieni,
ja muistiin palas vanhastain
oppi vanhan kansan, pieni.

Ei syksy koskaan sama oo,
vaan uusiutuu kuin aatteet.
Siis turhaa kaihtaa kohtaloo:
jo päälle paksut vaatteet!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – mitä valaistumisen jälkeen?

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – ensimmäinen ja toinen päivä

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1