Perimästä

Kirjoitan tätä bussissa matkalla mummolaan Pielavedelle. Äsken lounastin Kuopiossa isotätini Pirkon ja ystävänsä Maijan kanssa. Jossain vaiheessa puheeksi tuli isoisoäitini, jonka Pirkko muisti aika ässäksi numeroiden kanssa. Pistämätön matikkapää oli myös ukillani. Ja isälläni. Ja veljelläni. Mutta ei minulla.
            Kysyin siis, olikohan isoisoäidilläni sitten ollut minkäänlaista tarinaniskijän vikaa.
            Pirkko kertoi kerran luokkansa saaneen Pielavedellä kansakoulussa kotiläksyksi kirjoittaa kalevalamittaisen runon. Oli helmikuu ja Kalevalan päivä (kuten ensi maanantaina, muuten).
            Pikku-Pirkko hiihti kotiinsa ahdistuneena ja valitteli tuskaisaa tehtävää äidilleen. Ilta tuli, eikä runoa syntynyt. Äiti käski mennä nukkumaan: “Aamulla sinulla on se runo.”
            Tuli seuraava päivä ja läksyn tarkistuksen aika. Pirkolla, ainoana luokastaan, oli esitellä valmis kalevalamittainen runo:

Pani tuosta opettaja
työhön kaikki lapsukaiset
runon käski rustaella
päivän tämän päättäjäksi
Kalevalan kunniaksi.

Käski kertoa kotona
piirrellellä paperille
pakista päivästä tästä,
jota maassa vietetähän
muistoksi Kalevalalle.

Mulla mieli matalana
sy'än sysi synkeänä.
Laskettelin latujani
kuljeskelin koht' kotia
minä tyttönen typerä
lapsi aivan taitamaton
kuinka tuon osannen tehä?

Ei lapsesta laulajaksi
tie'on suuren taitajaksi.

Toini Lucia Karoliina Mykkänen (s. 1898)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – mitä valaistumisen jälkeen?

Kuva
Valamon luostarin pelto- ja metsämaisemaa. Tämä on viimeinen osa Kerman joogaretriittiä käsittelevää blogisarjaa. Lue ensimmäinen osa täältä , toinen täältä ja kolmas täältä . "Have you ever been to a yoga retreat or meditation weekend that was so inspiring and empowering that you felt sure your life was going to change radically, only to find within days or weeks of returning home that all that extra juice had seeped away, returning you to much the same default state you had before the retreat?" – Christopher Wallis blogikirjoituksessaan energiavuodoista *** Valamon luostari Veera ja Aleksi ajoivat minut retriitiltä suoraan Valamon luostariin, joka on vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Kahdeksan neliön huoneeni on Valkoisessa vierasmajassa luostarialueen pellon ja metsätien laidalla. Symppis pikku luukku. On retriittiä seuraava päivä, maanantaiaamu.  En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. En meditoinut aamulla. Eikä tee mieli kirjoittaa.  Pitäisikö haluttomuus jatkaa r...
Lue lisää

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – ensimmäinen ja toinen päivä

Kuva
Kärpäsiä teltan sisä- ja ulkokankaan välissä . Tein tämän blogisarjan merkinnät muistikirjaani Heinäveden Kerman joogaretriitillä 7.–11.7.2021. Aluksi kirjoitin muistiinpanoja osana retriitin työskentelyä, mutta pian merkinnät alkoivat elää omaa elämäänsä. Lopulta syntyi halu muokata tekstejä ja julkaista ne. Pidin muistiinpanojen järjestyksen suunnilleen ennallaan, mutta täydensin niitä mieleni mukaan. Joihinkin väleihin myös lisäilin juttuja. Blogisarja käsittelee/sivuaa ainakin seuraavia teemoja: meditaatio, jooga, omat ajatukset ja mitä niistä pitäisi ajatella, trauma, aivot, yielding, effortless effort,  todellisuuden perimmäinen luonne,  valaistuminen.  Retriitin järjestivät ystäväni Veera Koivaara ja Aleksi Rossi. Veera veti ohjelman, Aleksi teki ruuat. Sijaintina oli Kerman entinen juna-asemarakennus, jonka Veera ja Aleksi ostivat kodikseen puoli vuotta sitten. Punaista päärakennusta ympäröivät upeat kasvi-, vihannes ja kukkaistutukset. Koko retriitin ajan oli hel...
Lue lisää

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1

Kuva
"peruskokemus on, ettei tunteideni kohteet tunne samoin tai samassa mitassa. jotain sellaista on tulipaloissa, niihin ei oikein voi vastata, voi katsella vain ja kauhistella tai ihastella..." Moi!     Tästä alkaa uusi blogisarja, jossa keskustelen Lydia Lehtolan eli Lyytin kanssa kirjoittamisesta. Tarkemmin: keskustelemme Lyytin esikoisalbumin Meitä ei ole kutsuttu sanoituksista, niiden kirjoittamisesta ja elämästä yleensä.     Miksi? Taustoitan vähän, mutta hyppää halutessasi suoraan asiaan tuohon vähän alemmas!     Lydia on ystäväni, ja kun hän viime keväänä julkaisi Lyyti-artistinimellään esikoisalbuminsa, rakastuin siihen. Kuuntelin levyä paljon ja liikutuin kappaleiden sanoituksista, joista löysin tiheitä, taitavasti lomitettuja kerroksia ja joiden merkityksistä ja kirjoitusprosesseista halusin heti jutella Lydian kanssa perinpohjaisesti.     Jotkut ehkä jo tietävät, että RAKASTAN kirjoittamisesta puhumista. Olen tehnyt...
Lue lisää