Onko Suomalaisessa kirjakaupassa vielä runoutta?

Lähdettiin etsimään Tapion Paulin kanssa uudistuneen Suomalaisen kirjakaupan runo-osastoa. Löytyikö sitä, ja jos löytyi, oliko siellä runoutta?

(Kuvanlaadusta ja äänisynkasta ei videon kohdalla sitten voida puhua.)


Kommentit

  1. JNieminen11. toukokuuta 2012 klo 19.03

    "Joo, ne on meillä hyvin piilotettu." :D

    VastaaPoista
  2. Anonyymi11. toukokuuta 2012 klo 19.25

    Vuonna 2022 runot liikkuvat enää tiskin alta ja vain miehille pitkissä poplareissa.

    VastaaPoista
  3. Harry Salmenniemi12. toukokuuta 2012 klo 18.55

    Runot pitäisi laittaa huomaamattomaan, ruskeaan kirjekuoreen ja lähettää ainoastaan poste restante -osoitteeseen.

    Hyviä nämä kirjakauppaiskusi! Ikävä kyllä kirjakaupat eivät ole aivan iskujen tasolla.

    VastaaPoista
  4. Erkka Mykkänen13. toukokuuta 2012 klo 14.15

    Kiitos kommenteista! Tämä on tosiaan tehty aivan spontaanisti. Jos videon olisi tehnyt huolella ja kunnon kameralla mutta kuitenkin yhtä rennolla otteella, olisi siinä varmaan potentiaalia viraaliksikin.

    VastaaPoista
  5. Vesa Haapala14. toukokuuta 2012 klo 13.38

    Hauska vid! Koettakaapas löytää Jumbon Suomalaisesta vastaava hylly! Sanonpa, että haasteellisuus menee potenssiin kaksi (ne kirjat on todellakin piilotettu sinne).

    VastaaPoista
  6. Erkka Mykkänen14. toukokuuta 2012 klo 19.47

    Ovatkohan kelpuuttaneet Ötziä valikoimaansa... Olen muuten sitä mieltä, että Jumbon pitäisi ottaa logokseen se sotanorsu!

    VastaaPoista
  7. Vesa Haapala15. toukokuuta 2012 klo 10.31

    Kyllä siellä oli yksi kipale, tosin makkelikamaa - Jumbo always strikes back... Mentiin Markuksen ja Antin kanssa Jumbon Suomalaiseen tutustumiskäynnille, ja pitkän etsinnän jälkeen pongattiin mietelauseiden ja onnitteluvihkojen seasta yksi kansivikainen Özzi. Ne ovat siis osanneet piilottaa runouden lähes tiskinaluskamaksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – mitä valaistumisen jälkeen?

Kuva
Valamon luostarin pelto- ja metsämaisemaa. Tämä on viimeinen osa Kerman joogaretriittiä käsittelevää blogisarjaa. Lue ensimmäinen osa täältä , toinen täältä ja kolmas täältä . "Have you ever been to a yoga retreat or meditation weekend that was so inspiring and empowering that you felt sure your life was going to change radically, only to find within days or weeks of returning home that all that extra juice had seeped away, returning you to much the same default state you had before the retreat?" – Christopher Wallis blogikirjoituksessaan energiavuodoista *** Valamon luostari Veera ja Aleksi ajoivat minut retriitiltä suoraan Valamon luostariin, joka on vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Kahdeksan neliön huoneeni on Valkoisessa vierasmajassa luostarialueen pellon ja metsätien laidalla. Symppis pikku luukku. On retriittiä seuraava päivä, maanantaiaamu.  En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. En meditoinut aamulla. Eikä tee mieli kirjoittaa.  Pitäisikö haluttomuus jatkaa r...
Lue lisää

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – ensimmäinen ja toinen päivä

Kuva
Kärpäsiä teltan sisä- ja ulkokankaan välissä . Tein tämän blogisarjan merkinnät muistikirjaani Heinäveden Kerman joogaretriitillä 7.–11.7.2021. Aluksi kirjoitin muistiinpanoja osana retriitin työskentelyä, mutta pian merkinnät alkoivat elää omaa elämäänsä. Lopulta syntyi halu muokata tekstejä ja julkaista ne. Pidin muistiinpanojen järjestyksen suunnilleen ennallaan, mutta täydensin niitä mieleni mukaan. Joihinkin väleihin myös lisäilin juttuja. Blogisarja käsittelee/sivuaa ainakin seuraavia teemoja: meditaatio, jooga, omat ajatukset ja mitä niistä pitäisi ajatella, trauma, aivot, yielding, effortless effort,  todellisuuden perimmäinen luonne,  valaistuminen.  Retriitin järjestivät ystäväni Veera Koivaara ja Aleksi Rossi. Veera veti ohjelman, Aleksi teki ruuat. Sijaintina oli Kerman entinen juna-asemarakennus, jonka Veera ja Aleksi ostivat kodikseen puoli vuotta sitten. Punaista päärakennusta ympäröivät upeat kasvi-, vihannes ja kukkaistutukset. Koko retriitin ajan oli hel...
Lue lisää

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1

Kuva
"peruskokemus on, ettei tunteideni kohteet tunne samoin tai samassa mitassa. jotain sellaista on tulipaloissa, niihin ei oikein voi vastata, voi katsella vain ja kauhistella tai ihastella..." Moi!     Tästä alkaa uusi blogisarja, jossa keskustelen Lydia Lehtolan eli Lyytin kanssa kirjoittamisesta. Tarkemmin: keskustelemme Lyytin esikoisalbumin Meitä ei ole kutsuttu sanoituksista, niiden kirjoittamisesta ja elämästä yleensä.     Miksi? Taustoitan vähän, mutta hyppää halutessasi suoraan asiaan tuohon vähän alemmas!     Lydia on ystäväni, ja kun hän viime keväänä julkaisi Lyyti-artistinimellään esikoisalbuminsa, rakastuin siihen. Kuuntelin levyä paljon ja liikutuin kappaleiden sanoituksista, joista löysin tiheitä, taitavasti lomitettuja kerroksia ja joiden merkityksistä ja kirjoitusprosesseista halusin heti jutella Lydian kanssa perinpohjaisesti.     Jotkut ehkä jo tietävät, että RAKASTAN kirjoittamisesta puhumista. Olen tehnyt...
Lue lisää