Facebookittomuuspäiväkirja, päivät 2, 3 ja 4

Tiistai

Viikon FB-tauon taustalla on myös edellisessä merkinnässä mainitsematon, konkreettinen tavoite. Tajusin, että jos haluan tulla kesällä jotenkin toimeen, minun on panostettava ainakin loppukesäkuu kunnolla sirpaleisiin duuneihini. Kyseessä on siis laajempikin ryhtiliike.
        Tähän tapaan aion elää päiviäni:

8.45 herätys, venyttely
8.55 suihku
9.10 Hesari, aamiainen
9.30 arvostelupalvelutekstiä
11 Foucault'ta esseetä varten
12 kävely keskustaan (spoken word -runon työstöä)
13 lounas
13.45 X:n käsikirjoituksen lukua
14.30 juttuideoiden työstämistä, tarjoamista
15.30 kandityön hiominen loppuun, tulostus
17 LOL

Tuntuu kieltämättä hyvältä kokea jonkinlaista elämänhallintaa, kurinalaisuutta. Yleensä teen töitä kerralla paljon vain purskauksissa. Olen nyt aika luottavaisin mielin, että saan tämän toimimaan kesäkuun loppuun asti. Ja jos onnistun siinä nyt, miksen onnistuisi jatkossakin.

Keskiviikko

Ei juurikaan ongelmia, enimmäkseen tuntuu oikein hyvältä, puhtaalta, energiseltä, vapautuneelta. Ymmärrän, ettei Facebook-suhdettani kai sittenkään voi mieltää riippuvuudeksi, sillä varsinaisia vieroitusoireita ei ole. Se on pikemminkin pinttynyt tapa, sijaistoiminto, johon olen paennut toimettomuuttani, ei niinkään mikään päihtymystä aiheuttava aine. Tärkeä havainto.
        Käytännön ongelmat toki jatkuvat. Ihmisiin pitää pitää yhteyttä tekstiviestitse, se on kallista ja paljon vaikeampaa kuin Facebookissa. Ja siis vaikeuttaa itseni lisäksi myös muiden asiainhoitoa, kun en ole sopimassa ja keskustelemassa asioista.
        Työt sujuvat mainiosti. Kurinalainen aikatauluttaminen yksinkertaisesti rokkaa. Työpäivän jälkeen ei tarvitse murehtia yhtään mistään, kun tietää miettineensä jokaista tärkeää osa-aluetta sille varattuna aikana. Epämääräisenä möykkynä hahmottuva tunne asioiden kasaantumisesta ja hallitsemattomuudesta on tiessään, sillä selkeä tietoisuus tehdystä työstä ja siihen käytetystä ajasta sulattaa sen kuin itsestään.

Torstai

Alan kaivata hieman takaisin Facebookiin. Siihen ei kuitenkaan liity mitään kovin epätoivoista, ja tarve tuntuu jotenkin terveeltä ja luontevalta. Koko ajan vahvistuu tunne siitä, että ei minun ole tarpeen poistua Facebookista kokonaan, ainoastaan löytää tasapaino sen käytölle (ei FB:tä työaikaan, esim.).
        Yksinäisyys myös vaivaa hieman. Tunnen olevani etäällä muista, tosin tähän on muitakin syitä kuin facebookittomuus, kuten parin ystävän poissaolo kaupungista ja oma, intensiivinen keskittyminen töihini.
        Hyviä statuksia on kyllä pyörinyt mielessä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – mitä valaistumisen jälkeen?

Kuva
Valamon luostarin pelto- ja metsämaisemaa. Tämä on viimeinen osa Kerman joogaretriittiä käsittelevää blogisarjaa. Lue ensimmäinen osa täältä , toinen täältä ja kolmas täältä . "Have you ever been to a yoga retreat or meditation weekend that was so inspiring and empowering that you felt sure your life was going to change radically, only to find within days or weeks of returning home that all that extra juice had seeped away, returning you to much the same default state you had before the retreat?" – Christopher Wallis blogikirjoituksessaan energiavuodoista *** Valamon luostari Veera ja Aleksi ajoivat minut retriitiltä suoraan Valamon luostariin, joka on vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Kahdeksan neliön huoneeni on Valkoisessa vierasmajassa luostarialueen pellon ja metsätien laidalla. Symppis pikku luukku. On retriittiä seuraava päivä, maanantaiaamu.  En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. En meditoinut aamulla. Eikä tee mieli kirjoittaa.  Pitäisikö haluttomuus jatkaa r...
Lue lisää

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – ensimmäinen ja toinen päivä

Kuva
Kärpäsiä teltan sisä- ja ulkokankaan välissä . Tein tämän blogisarjan merkinnät muistikirjaani Heinäveden Kerman joogaretriitillä 7.–11.7.2021. Aluksi kirjoitin muistiinpanoja osana retriitin työskentelyä, mutta pian merkinnät alkoivat elää omaa elämäänsä. Lopulta syntyi halu muokata tekstejä ja julkaista ne. Pidin muistiinpanojen järjestyksen suunnilleen ennallaan, mutta täydensin niitä mieleni mukaan. Joihinkin väleihin myös lisäilin juttuja. Blogisarja käsittelee/sivuaa ainakin seuraavia teemoja: meditaatio, jooga, omat ajatukset ja mitä niistä pitäisi ajatella, trauma, aivot, yielding, effortless effort,  todellisuuden perimmäinen luonne,  valaistuminen.  Retriitin järjestivät ystäväni Veera Koivaara ja Aleksi Rossi. Veera veti ohjelman, Aleksi teki ruuat. Sijaintina oli Kerman entinen juna-asemarakennus, jonka Veera ja Aleksi ostivat kodikseen puoli vuotta sitten. Punaista päärakennusta ympäröivät upeat kasvi-, vihannes ja kukkaistutukset. Koko retriitin ajan oli hel...
Lue lisää

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1

Kuva
"peruskokemus on, ettei tunteideni kohteet tunne samoin tai samassa mitassa. jotain sellaista on tulipaloissa, niihin ei oikein voi vastata, voi katsella vain ja kauhistella tai ihastella..." Moi!     Tästä alkaa uusi blogisarja, jossa keskustelen Lydia Lehtolan eli Lyytin kanssa kirjoittamisesta. Tarkemmin: keskustelemme Lyytin esikoisalbumin Meitä ei ole kutsuttu sanoituksista, niiden kirjoittamisesta ja elämästä yleensä.     Miksi? Taustoitan vähän, mutta hyppää halutessasi suoraan asiaan tuohon vähän alemmas!     Lydia on ystäväni, ja kun hän viime keväänä julkaisi Lyyti-artistinimellään esikoisalbuminsa, rakastuin siihen. Kuuntelin levyä paljon ja liikutuin kappaleiden sanoituksista, joista löysin tiheitä, taitavasti lomitettuja kerroksia ja joiden merkityksistä ja kirjoitusprosesseista halusin heti jutella Lydian kanssa perinpohjaisesti.     Jotkut ehkä jo tietävät, että RAKASTAN kirjoittamisesta puhumista. Olen tehnyt...
Lue lisää