Pääseekö suhteilla runoilijaksi?

Vastaan kysymykseen täällä.

Kommentit

  1. Jere Vartiainen23. marraskuuta 2013 klo 8.01

    Kiinnostava kirjoitus.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi23. marraskuuta 2013 klo 13.39

    Sinänsähän jos joku ison kustantamon ennalta tuntematon häiskä ottaa sinuun yhteyttä, koska runoilijatoverisi ovat tehneet puolestasi peeärrää, niin totta helkatissahan vastaus on kyllä. Olet saanut suhteilla huomattavia suhteita, vaikka julkaisuja nyt ei ainakaan vielä olisikaan. Suhteet ja sosiaaliset kyvyt, niillähän kaikki työpaikatkin saadaan, ei väliä mikä on ala - ja miksipä taiteet eroaisivat muista aloista.

    Tämä ei ollut vidduilua, vaan tällaisen sosiaalisesti rajoitteisen harrastelijan miete aiheesta.

    VastaaPoista
  3. Erkka Mykkänen23. marraskuuta 2013 klo 13.43

    Joo, toki suhteista on ollut mulle hyötyä, enkä mielestäni yritä sitä peitellä tekstissä. Pääpointti on kuitenkin se, että mitä kirjojen julkaisemiseen tulee, niin "verkostoituminen" gets you only so far, sillä lopulta pitää kuitenkin vain kirjoittaa hyvä kirja. Väitän että se on myös lohdullinen ajatus niille, jotka eivät ole sosiaalisesti niin liikkuvia kuin minä.

    VastaaPoista
  4. Erkka Mykkänen23. marraskuuta 2013 klo 13.44

    Ja vielä kommenttina tuohon "totta helkatissahan vastaus on kyllä". Tuon minun koluminini mukaanhan vastaus oli nimenomaan "ei", enkä näe miten sitä voi toisinkaan sieltä lukea. Suhteista oli hyötyä, kyllä, mutta en "päässyt" niiden avulla "runoilijaksi" (julkaisumielessä).

    VastaaPoista
  5. Anonyymi23. marraskuuta 2013 klo 17.10

    Niin, ymmärsin kyllä tekstistäsi, mikä oli vastauksesi, ja esitin vain eriävän mielipiteeni. Teksti sinänsä oli ihan jees, varsinkin kun aihe tavallaan on delikaatti, tai ainakin sellaista sivuaa varsinkin jos samaa kysymystä mietittäisiin suhteessa vaikka apurahojen jakamiseen ja sil viisii, varsinkin kun Suomessa kaikki piirit on niin pieniä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – mitä valaistumisen jälkeen?

Kuva
Valamon luostarin pelto- ja metsämaisemaa. Tämä on viimeinen osa Kerman joogaretriittiä käsittelevää blogisarjaa. Lue ensimmäinen osa täältä , toinen täältä ja kolmas täältä . "Have you ever been to a yoga retreat or meditation weekend that was so inspiring and empowering that you felt sure your life was going to change radically, only to find within days or weeks of returning home that all that extra juice had seeped away, returning you to much the same default state you had before the retreat?" – Christopher Wallis blogikirjoituksessaan energiavuodoista *** Valamon luostari Veera ja Aleksi ajoivat minut retriitiltä suoraan Valamon luostariin, joka on vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Kahdeksan neliön huoneeni on Valkoisessa vierasmajassa luostarialueen pellon ja metsätien laidalla. Symppis pikku luukku. On retriittiä seuraava päivä, maanantaiaamu.  En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. En meditoinut aamulla. Eikä tee mieli kirjoittaa.  Pitäisikö haluttomuus jatkaa r...
Lue lisää

Merkintöjä Kerman joogaretriitiltä – ensimmäinen ja toinen päivä

Kuva
Kärpäsiä teltan sisä- ja ulkokankaan välissä . Tein tämän blogisarjan merkinnät muistikirjaani Heinäveden Kerman joogaretriitillä 7.–11.7.2021. Aluksi kirjoitin muistiinpanoja osana retriitin työskentelyä, mutta pian merkinnät alkoivat elää omaa elämäänsä. Lopulta syntyi halu muokata tekstejä ja julkaista ne. Pidin muistiinpanojen järjestyksen suunnilleen ennallaan, mutta täydensin niitä mieleni mukaan. Joihinkin väleihin myös lisäilin juttuja. Blogisarja käsittelee/sivuaa ainakin seuraavia teemoja: meditaatio, jooga, omat ajatukset ja mitä niistä pitäisi ajatella, trauma, aivot, yielding, effortless effort,  todellisuuden perimmäinen luonne,  valaistuminen.  Retriitin järjestivät ystäväni Veera Koivaara ja Aleksi Rossi. Veera veti ohjelman, Aleksi teki ruuat. Sijaintina oli Kerman entinen juna-asemarakennus, jonka Veera ja Aleksi ostivat kodikseen puoli vuotta sitten. Punaista päärakennusta ympäröivät upeat kasvi-, vihannes ja kukkaistutukset. Koko retriitin ajan oli hel...
Lue lisää

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1

Kuva
"peruskokemus on, ettei tunteideni kohteet tunne samoin tai samassa mitassa. jotain sellaista on tulipaloissa, niihin ei oikein voi vastata, voi katsella vain ja kauhistella tai ihastella..." Moi!     Tästä alkaa uusi blogisarja, jossa keskustelen Lydia Lehtolan eli Lyytin kanssa kirjoittamisesta. Tarkemmin: keskustelemme Lyytin esikoisalbumin Meitä ei ole kutsuttu sanoituksista, niiden kirjoittamisesta ja elämästä yleensä.     Miksi? Taustoitan vähän, mutta hyppää halutessasi suoraan asiaan tuohon vähän alemmas!     Lydia on ystäväni, ja kun hän viime keväänä julkaisi Lyyti-artistinimellään esikoisalbuminsa, rakastuin siihen. Kuuntelin levyä paljon ja liikutuin kappaleiden sanoituksista, joista löysin tiheitä, taitavasti lomitettuja kerroksia ja joiden merkityksistä ja kirjoitusprosesseista halusin heti jutella Lydian kanssa perinpohjaisesti.     Jotkut ehkä jo tietävät, että RAKASTAN kirjoittamisesta puhumista. Olen tehnyt...
Lue lisää