Kerron mielelläni ihmisille – niin koti- kuin ulkomannuillakin – käyneeni armeijan. Kotioloissa erityisesti silloin, kun keskustelukumppanina on stereotyyppinen nuori humanistinainen, joka ei yksinkertaisesti välttämättä koskaan ole tavannut fiksua ja edes jollain tapaa tiedostavaa armeijan käynyttä miestä. Ehkä pelkällä välisellämme vuorovaikutuksella toisen osapuolen synapsien väleillä voi aueta uusia reittejä. Olen itse asiassa alkanut hahmottaa yhä selkeämmin, että se sivistys jota juuri minä voin tarjota toisille ihmisille liittyy pikemminkin olemukseeni – tapaani ajatella, kyseenalaistaa ja haastaa – kuin siihen että oikeasti tietäisin jotain jostain konkreettisesta asiasta. Kadehdin kyllä ihmisiä, jotka perustavat tiedosta, mutta on minunkin vahvuuksillani vahvuutensa. Mutta niin. Ulkomailla otan armeijuuteni y...
Amen!
VastaaPoistaValitettavasti vain joitain talokeskittymiä jätettiin ilmeisesti vahingossa pystyyn jonnekin Kangasalan pohjoispuolelle.
Voiko olla hyväksyttävää ajatella, että koulussa oppilaana saa panna saman koulun oppilaita? Ei, koska silloin on joko homo, manipuloinnin hyväksyvä tai isätön (isäkäsite murrettu ennen koulua toisten ”isien” kollektiiviseksi hyväksi) ja isättömyytensä vuoksi ainakin älyllisesti vähävarainen nainen.
VastaaPoistaKIITOS ETUKÄTEEN 2018
VastaaPoista