Kerron mielelläni ihmisille – niin koti- kuin ulkomannuillakin – käyneeni armeijan. Kotioloissa erityisesti silloin, kun keskustelukumppanina on stereotyyppinen nuori humanistinainen, joka ei yksinkertaisesti välttämättä koskaan ole tavannut fiksua ja edes jollain tapaa tiedostavaa armeijan käynyttä miestä. Ehkä pelkällä välisellämme vuorovaikutuksella toisen osapuolen synapsien väleillä voi aueta uusia reittejä. Olen itse asiassa alkanut hahmottaa yhä selkeämmin, että se sivistys jota juuri minä voin tarjota toisille ihmisille liittyy pikemminkin olemukseeni – tapaani ajatella, kyseenalaistaa ja haastaa – kuin siihen että oikeasti tietäisin jotain jostain konkreettisesta asiasta. Kadehdin kyllä ihmisiä, jotka perustavat tiedosta, mutta on minunkin vahvuuksillani vahvuutensa. Mutta niin. Ulkomailla otan armeijuuteni y...
mutta tää on vaan mun mielipide
VastaaPoista