Hesarin kritiikki Maailmanlopuista

No niin, esikoisteokseni alkaa nyt olla aika perinpohjin lehtikritiikeissä noteerattu, mistä on ilon aiheeksi. Jukka Petäjä kirjoittaa Helsingin Sanomien tänäisessä kritiikissään:

Kolme maailmanloppua ei ole mikään tylsä kirja, vaikka se ei varsinaisesti elämää kuplikaan. Siinä ei paasata naama absoluuttisesta totuudesta valaistuneena, katse tiiviisti universumin takaseinässä – kaikkitietävänä kuin itse Jumala lakki kourassa Alastalon salissa. Hyvä niin.

Juuri tekstikatkelmien vino huumori tekee niistä kirjallisesti koostettuja inhimillisiä videopätkiä, joissa Mykkänen tarkastelee olemisen pohjatonta absurdiutta ikään kuin koeputkessa.

Petäjä ei laske esikoistani miksikään "veret seisauttavaksi" teokseksi, mutta pitääpä Kolmea maailmanloppua kuitenkin "kunnianhimoisena" ja "ennakkoluulottomana ja omaäänisenä kirjallisen uran avauksena", jollaisia "ei osu joka päivälle".

Hyvä hyvä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1

Kuva
"peruskokemus on, ettei tunteideni kohteet tunne samoin tai samassa mitassa. jotain sellaista on tulipaloissa, niihin ei oikein voi vastata, voi katsella vain ja kauhistella tai ihastella..." Moi!     Tästä alkaa uusi blogisarja, jossa keskustelen Lydia Lehtolan eli Lyytin kanssa kirjoittamisesta. Tarkemmin: keskustelemme Lyytin esikoisalbumin Meitä ei ole kutsuttu sanoituksista, niiden kirjoittamisesta ja elämästä yleensä.     Miksi? Taustoitan vähän, mutta hyppää halutessasi suoraan asiaan tuohon vähän alemmas!     Lydia on ystäväni, ja kun hän viime keväänä julkaisi Lyyti-artistinimellään esikoisalbuminsa, rakastuin siihen. Kuuntelin levyä paljon ja liikutuin kappaleiden sanoituksista, joista löysin tiheitä, taitavasti lomitettuja kerroksia ja joiden merkityksistä ja kirjoitusprosesseista halusin heti jutella Lydian kanssa perinpohjaisesti.     Jotkut ehkä jo tietävät, että RAKASTAN kirjoittamisesta puhumista. Olen tehnyt podcastiakin, jonka nimi on Kirjoittamisesta . J
Lue lisää

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 3

Kuva
Tällä kertaa keskustelu käynnistyy levyn kansitaiteesta. "Usein etsin biisille sellaista konseptia, että se olisi jonkun aiheen tai kokemuksen tiivistymä. Mutta tämä lähti eri suuntaan. Yritin jossain vaiheessa tehdä kappaleesta tarinallisempaa, mutta se oli keinotekoista. Vasta tajunnanvirtamaisempi assosiaatio säkeistöjen välillä tuntui orgaaniselta tavalta käsitellä noita asioita." Heippa!      Blogisarjan kolmannessa osassa käsittelemme Lydian kanssa Meitä ei ole kutsuttu -levyn neljättä ja viidettä kappaletta, Jätin avaimet sisälle asuntoon ja Karsastusta .     Aloitamme kuitenkin puhumalla levyn kansitaiteesta ja sen yhteyksistä teoksen sisältöihin.     Ai niin, ja vertailemme myös kuvien kanssa karsastuksiamme. :)     Ja k uten aina, voit kuunnella Lyytin levyn kappaleet keskustelun lomassa samaan aikaan kuin mekin. Sanoitukset ja Spotify-linkit löytyvät sieltä mistä pitääkin. Erkka PS. Jos et tiedä mistä on kyse, lue täältä blogisarjan johdanto ja ensimmäinen osa j
Lue lisää