rakkaus niinku

johannes ekholmin rakkaus niinku -romaanista on jo puhuttu ja varmaan tullaan puhumaan paljon. hyvä niin. minä en nyt hehkuta liikaa, koska kuulun itse heihin joille syntyy semmoiseen hehkutukseen herkästi vastareaktio, eikä pian vois enää vähempää kiinnostaa.

mutta yhden sanon kuitenkin. sen että olen tosi iloinen ja vaikuttunut siitä, että olen viimein saanut lukea kirjasta kuvauksen siitä, miten intensiivistä, ihanaa, avointa ja joskus todellista todellisuutta paljon todellisempaa kahden ihmisen välinen chat-keskustelu voi olla. jos tuossa kirjassa jotain sukupolvikokemuksellista on, niin mulle se on juuri tuo kokonaan netissä muodostuvan ihmissuhteen kuvaus. siitä tuli teini-ikä mieleen, loputtomat illat ja yöt sen ja sen tyypin kanssa. muistojahan niistä keskusteluista ei ole juurikaan jäljellä, mikä toisaalta on nettikommunikaation tragedia (paitsi jos tekstit on tallella). 

joka tapauksessa "rakkaus niinku" ikään kuin validisoi sen kokemuksen, sen että nettielämä on oikeaa elämää, sen että tsättääminen on todellista, siellä tapahtuneet ihmissuhteet oikeita ja monesti aidompia kuin "IRL-jutut". tämä on kokemus jonka omat vanhemmat kyllä hyväksyi ja uskoi, mutta ei koskaan ehkä oikeasti sisäistäneet. eikä se mitään. mutta toivottavasti tämän kirjan kautta se avautuu joillekin eri tavalla, tämä tsättijuttu, sen lisäksi että minä sain siitä tunnistamisen iloa ja lohtua.