KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 2
"Biisi alkoi syntyä näiden merkityskenttien kohdatessa: Raamatun Lyydia, joka mielessäni kuului varhaisnuoruuteeni seurakunnassa, ja Lyydian maa Sapfon ehkä lesboeroottisessa runoudessa, joka tuli elämääni aikuisuuden kynnyksellä, samaan aikaan kun ensimmäistä kertaa kunnolla myönsin itselleni omat ei-heterot tuntemukseni."
Moi taas!
Tämänkertainen postaus on pitkä mutta toivoakseni palkitseva. Käsittelemme Lydian kanssa Lyytin Meitä ei ole kutsuttu -levyn kahta ja kolmatta kappaletta, Juhlia ja Purppurakauppiasta.
Keskustelu sinkoilee ristiriitaisesta juhlakokemuksesta (arvaamaton riemu, ulkopuolisuus ja ikoniin ikuistettava aamuinen häpeä) seksuaalisen identiteetin määrittelyn monimutkaisuuteen ja lopulta säveltämisen ja sanoittamisen yhteensulautumisen prosessiin.
Kuten aina, voit kuunnella Lyytin levyn kappaleet keskustelun lomassa samaan aikaan kuin mekin. Sanoitukset ja Spotify-linkit löytyvät oikeista kohdista.
Luku- ja kuunteluiloa!
Erkka
PS. Jos et tiedä mistä on kyse, lue täältä blogisarjan johdanto ja ensimmäinen osa.
Osa 2 | Toinen ja kolmas kappale: Juhlat ja Purppurakauppias
LYDIA
laitanko lähtölaskennan?
ERKKA
joo!
LYDIA
3
2
1
0
Kuuntele kappale täältä.
Juhlat
purppuravalossa on hengitys paksua kuin sametti
sydämet levällään toistensa ympäri
seinät siirtyvät, vaihtavat paikkaa
haukkovat haaveitaan nuo juhlijat
kaikkien huulilla korulauseet, kohukatseet
en aio jutella kellekään
sanoilla ei sitä kiinni saa
en aio haavoittaa ilon perhosta
harha-askelista muodostuu tanssikuvio lattialle
olen varastanut kultakehän pääni päälle
enkä pelkää mitään mitä voisi tapahtua
en piittaa pilvistä jalkojen alla
enkä pelkää mitään mitä voisi tapahtua
tuskin tunnen edes itseäni heijastuksesta ikkunassa
kirjovat verkkoa
huhupuheesta, silmänlumeesta
säihkyvää seittiä johon takerrun
mutta jos jotain selän takana puhutaankin
en käänny sitä kuuntelemaan
kuulen kuinka juoru kulkee pimeässä
mut pidän suuni supussa salaisuuksia täynnä
enkä pelkää mitään mitä voisi tapahtua
en piittaa pilvistä jalkojen alla
enkä pelkää mitään mitä voisi tapahtua
tuskin tunnen edes itseäni heijastuksesta ikkunassa
aamulla se iskee pintaan
niin kuin kuume iholle
häpeä, kuin nyrkki rintaan
suoraan sydämen keskelle
joku maalaa kasvoni ikoniin
ja erehdykseni kultareunuksiin
enkä pelkää mitään mitä voisi tapahtua
en piittaa pilvistä jalkojen alla
enkä pelkää mitään mitä voisi tapahtua
tuskin tunnen edes itseäni heijastuksesta ikkunassa
ERKKA
noni!
huh
okei pistän kamaa:
olin viime viikolla jyväskylässä kirjoitusreissulla ja jostain syystä just tätä kertsiä lauleskelin kadulla kävellessä, se jäi vaan päähän. sitä oli myös yllättävän vaikea laulaa, koska ne tavut tai se rytmi ei mee ihan "tasan", tai siis siinä näkyy se mikä on sun lyriikoissa muutenkin, et ne tuntuu runoilta, jotka on taivutettu musiikin tarpeisiin, eikä toisinpäin! mut silti toimii täysin eikä säkeet tunnu tietysti lainkaan keskeneräisiltä.
mut joo sisällöstä!
biisi alkaa
"purppuravalossa"
seuraava biisi onkin sitten "purppurakauppias". purppura edustaa mulle tässä rakkauden tai ehkä seksin tai erotiikan väriä. ja se et juhlat on purppuravaloissa niin kertoo sellasesta jännitteestä joka juhlien taustalla monesti on.
ja pakko sanoo et jotenki mä kuvittelen nää juhlat uudelle ylioppilastalolle XD
but that's just me
LYDIA
et välttämättä erehdy
ERKKA
enivei. on nää juhlat ja siellä "hengitys on paksua kuin sametti" ja "sydämet on levällään toistensa ympäri". "seinät siirtyvät, vaihtavat paikkaa / haukkovat haaveitaan nuo juhlijat". kaikesta välittyy sellanen fiilis, et juhlat on tilanne, joissa kaikki haluaa rakkautta ja hyväksyntää, mut lopulta emotionaalinen perustunne on kaikilla ihan kaoottinen, ei pelkästään tällä ulkopuolisella puhujalla.
sit jatkuu
"kaikkien huulilla korulauseet, kohukatseet"
eli et on tyyliin small talk -meininki ja silleen kehutaan toisia ja ollaan ystävällisiä. toisaalta kohukatseet --> vihje jostain flirtistä tai sellasesta pienestä mutta oikeasti tosi isoista jännitteistä, jotka voi aiheuttaa lopulta jopa kohun
mut tää puhuja ei kuitenkaan aio "haavoittaa ilon perhosta"
onhan nää kuitenkin JUHLAT
mistä muodostuu tähän biisiin sellanen tosi tarpeellinen kontrasti
joka on ekassa biisissäkin
joka on se, että vaikka ehkä perusfiilis on joku tuska ja ulkopuolisuus ja häpeä
niin sitä ei mietitä nyt koska juhlitaan
bridgessä puhutaan: "harha-askelista muodostuu tanssikuvio lattialle". ihana kohta
ja ennen kertsiä: "olen varastanut kultakehän pääni päälle". tää on kiinnostava. puhuja siis ikäänku teeskentelee jotain puhdasta, parempaa kuin on tjms.
ja sit tulee kertsi
joka on aika riemuisa
"enkä pelkää mitään mitä voisi tapahtua / en piittaa pilvistä jalkojen alla"
mut sit kertsin loppu on kuitenkin kylmäävä
"tuskin tunnen edes itseäni heijastuksesta / ikkunassa"
toi on musta sairaan koskettava
välähtää sellanen kuva puhujasta huomaamassa itsensä ikkunasta, vahingossa, kuin varkain. ja siinä hetkessä se näkee millanen feikki se on, miten se yrittää (ehkä puhua niitä korulauseita esim)
sit tulee toinen säkeistö
jossa annetaan ymmärtää että jokin juoru liikkuu juhlissa
"kuulen kuinka juoru kulkee pimeässä / mut pidän suuni supussa / salaisuuksia täynnä"
sit tulee kertsi
sit c-osa
jossa ollaan jo seuraavassa aamussa
ei oo mennyt ihan öö putkeen
aamulla häpeä iskee kuin nyrkki rintaan, "suoraan sydämen keskelle"
ja sit tulee hieno parisäe:
"joku maalaa kasvoni ikoniin
ja erehdykseni kultareunuksiin"
kokemus häpeästä on siis niin iso, että puhuja kokee, että muut ihmiset tekevät siitä suorastaan ikonin, jonka kultareunuksiin ne virheet maalataan
eli puhujan mokat on niin pahoja, että ne oikein ikuistetaan
tosi hieno
sit vielä yks detalji
fiilistelen tosi paljon sitä, miten kertsissä on tää kohta:
"tuskin tunnen edes itseäni heijastuksesta / ikkunassa"
mut sit
viimeisellä kerralla kun kertsiä lauletaan, niin se tulee kaksi kertaa
jolloin toi "ikkunassa" jää pois rytmisestä syystä tjms
jolloin laulat vain, että "tuskin tunnen edes itseäni"
jolloin se saa uuden merkityksen
biisissä ikäänku loppua kohti tiivistyy tajuaminen siitä, ettei puhuja oikeasti edes tunne itseään, tai siitä tuntuu siltä
niissä juhlissa
noin!
hei sori mulla olis nyt facetime-puhelu kummitytön kans, ei olla keretty koronan takia juttelemaan!
LYDIA
ok!
tosi tarkkaa taas, liikut hyvin lähellä omia ajatuksiani
tuo biisi syntyi ensin nopeasti, mutta on muokkautunut ajan kuluessa paljonkin
muistan, että tuo kertsi (sanat+melodia) syntyi joskus fuksivuonna yleisen kirjallisuustieteen luennolla. kirjoittelin usein luennoilla päiväkirjaa ajankuluksi.. varmaan on ollut mielessä jotkut menneet tai tulevat juhlat
nyt tuo biisi tuntuu jo haikealta, se vaihe ja se minä on jo jäänyt taakse. mutta on ihanaa, että siitä ajasta on tuo laulu.
en ollut oikein "ollut juhlissa" ennen yliopistoaikaa, sellaisissa missä juodaan ja tanssitaan ja tuntuu, että mitä vaan voi tapahtua
(jos ei itselle, niin jollekin muulle)
joten tuossa on paljon sitä ristiriitaa, kun omat odotukset törmää todellisuuden kanssa ja muiden odotukset omien kanssa
ja miten pienet asiat tuntuu valtavan suurilta, kun kokee jotain ensimmäistä kertaa tai on uudessa ympäristössä
muistan ihan tiettyjä hetkiä, joihin tietyt lainit tuossa liittyy
LYDIA
tuo mainitsemasi "tuskin tunnen edes itseäni heijastuksesta ikkunassa" oli juuri sellainen hetki, kun sattumalta näin oman ja erään toisen tyypin heijastuksen. jos on katsonut toista ihmistä läheltä, voi säikäyttää, miltä itse näyttää siinä sen rinnalla, se oma olemus, jota on tottunut katsomaan muista irrallaan..
LYDIA
halusin kirjoittaa juhlabiisin, jossa ilon takana välkkyisi kaikki se epävarmuus, joka juhlissa usein pinnan alla kiehuu. että se olisi näkyvissä, mutta ei silti hidastaisi menoa!
usein juhlabiiseissä on tilaa vain toiselle: joko on mieletön meininki tai sitten toisten ilon keskellä kaikki päin vittua
ERKKA
joo!
kiinnostaisi vielä, onko tuon biisin yksityiskohdista jotain ajatuksia
esim mistä toi ikoni ja kultareunukset tuli
LYDIA
en muista mistä ne tuli, mut ajattelin silloin juuri sitä, miten muiden silmissä on aina väistämättä jonkinlainen "kuva" itsestään, koska muut ei nää sisälle. ja sit jotkut asiat mitä tekee vaikuttaa siihen kuvaan, vaikka ne ei tiedä mitä siellä taustalla on.
ERKKA
Niin aivan
Ja sit se kuva vielä ikuistuu
Eikä sitä saa ehkä muuttaa
22.3.2020 KLO 16.18
ERKKA
noni!
keitin mukavan laihaa kahvia ja söin ruispalan
kello on 16.21 ja ulkona on valoisaa
mitkä asemat siellä?
LYDIA
altistuin yle suomen koronalähetykselle ja nyt ahdistaa
muutuen ihan ok
ERKKA
oolrait : ( : )
edellisestä juttelusta on muutamia päiviä. onks noussut tällä välin jokin yksittäinen ajatus näistä sanoitusasioista mieleen?
LYDIA
eipä nyt silleen! lähinnä ajatukset pyörineet siinä, että miten musiikin kanssa tästä eteenpäin
mutta se ei oo tän keskustelun fokus!
ERKKA
hmm joo
sano silti jokin ajatus siihen liittyen?
tai mikä se pohdinnan keskiö niinku on? jatkon suhteen?
isoin kysymys johon sinussa on tekeytymässä vastaus
LYDIA
oliskin! mutta siis yleensä levyn ilmestymisen jälkeen keikkailu on tosi tärkeä siinä, että levy tulee ihmisten tietoon. onneksi ehdittiin nuo julkkarikeikat (helsingissä ja joensuussa) soittaa ja ne oli tosi ihanat, mutta muut kaupungit ja tapahtumat jää nyt väliin. kesästä kukaan ei vielä tiedä tässä vaiheessa, ja miulle on buukattuna vain yksi keikka.
ERKKA
joo aivan. eli hyvin käytännöllinen jatkoa koskeva tilanne. : / se on kyllä aika harvinaista että artisti julkaisee levynsä tai vielä esikoislevynsä, ja sitä sitten seuraa MAANLAAJUINEN KIELTO ESIINTYÄ
LYDIA
kyllä
tulevat keikat on myös sellanen juttu jota aina vähän odottaa, ja nyt kun niitä ei oo tulossa, on vaikea orientoitua mihinkään
ERKKA
joo ymmärrän. voin kuvitella että keikat on sellasia tiheitä kokemus- ja panostustihentymiä joiden varaan arki rakentuu tjms
orientoitukaamme nyt Meitä ei ole kutsuttu -levyn kolmanteen biisiin
on katseltu tulipaloa ja käyty juhlissa ja sitten on vuoro biisin nimeltä Purppurakauppias
oletko valmis countdowniin
minä voisin nyt tehdä sen
LYDIA
Kyllä
ERKKA
ok
3
2
1
0
Kuuntele kappale täältä.
Purppurakauppias
osta minulta purppuraa
hienointa laatua,
saat halvalla
mutta yhdellä ehdolla
tule sydänjuurakoiden
ja oksien välistä
ihonaluskasvillisuuteen
avaa terälehdet, silitä
ja lähde ystävänä
niityn signaali on kirkas
lintujen äänet kuuluvat vahvistamatta
ja niin monenlaisia kukkia
enkä haluaisi yhtäkään poimia
vain katsella
niiden lahkeita ja helmoja
upottaa kädet niiden
hyvään resoluutioon
suu kii joo
jos annat sille nimen niin se kutistuu
osta minulta purppuraa
hienointa laatua,
saat halvalla
mutta yhdellä ehdolla
tule sydänjuurakoiden
ja oksien välistä
ihonaluskasvillisuuteen
avaa terälehdet, silitä
ja lähde ystävänä
olet voikukka kesän lopulla
enkä tiedä pitäisikö puhaltaa
ja näissä kuihtuvissa kasveissa
on verisuonten värit
ja sykkivät sydämet
ja samaa ainetta virtaa
niin maan päällä kuin taivaisssa
kun hän saapuu laita kylkiluut piiloon
suu kii joo
jos annat sille nimen niin se kutistuu
minulla on tyttö jonka vartalo on
kuin kukkien kulta
en vaihtaisi häntä koko lyydian maahan
minulla on tyttö jonka vartalo on
kuin kukkien kulta
en vaihtaisi häntä koko lyydian maahan
osta minulta purppuraa
hienointa laatua,
saat halvalla
mutta yhdellä ehdolla
ERKKA
no niin
varmaan kestää hetki taas että ajatuskone käynnistyy
mut jos sopii niin voisin taas käydä biisin läpi ja kertoo mitä kaikkea tuleekin ja on tullut biisiä kuunnellessa mieleen!
LYDIA
joo!
ERKKA
ensinnäkin rakenteellinen huomio
koska tykkään rakenneasioista
ja oon aina miettinyt tosi paljon levyjen rakenteita
ja kasvanut, kuten oletan että sinäkin, sellaisena musiikin kuuntelijana, että levyt ja älppärit on kokonaisuuksia, ja usein niillä on n. 10 biisiä, ja sit jos tekijää yhtään kiinnostaa kokonaistaideteoksen tekeminen niin on hyvin olennaista miettiä ei pelkästään sitä, että missä järjestyksessä biisit on, vaan myös sitä, että millaisia rakenteita biiseillä on suhteessa toisiinsa, jotta kuuntelukokemus tuntuu eläväiseltä ja raikkaalta ja mielenkiintoiselta
(sit toki vielä biisien tuotanto erikseen, joka tällä levyllä on musta ilahduttavan yhtenäistä mut myös sopivalla tavalla vaihtelevaa ja rosoista)
mut siis!
tykkään tän biisin rakenteesta. ensimmäinen ja toka säkeistö on tässä vähän niinku kertsejä, siis siinä mielessä, että niissä toistuu samat sanat
mutta sit "kertsin paikalla" (B-osa) on sisällöllisesti "uutta tekstiä"
mut sit lopulta
isoin "emotional punch" tjms on tossa paljon toistuvassa Sapfon säeparissa
"minulla on tyttö jonka vartalo on kuin kukkien kulta
en vaihtaisi häntä koko Lyydian maahan"
se on c-osamainen kohta
mutta kasvaa tavallaan kertosäemaiseksi lopukkeeksi
yritän kai siis sanoa että tässä on mielenkiintoinen rakenne, joka toimii tosi hyvin levyn sisällä, tuntuu kaikin tavoin perustellulta, muttei yhtään ilmiselvältä (näistä aineksista ois voinut hyvin tehdä perus ABABCBB-rakenteisen biisin)
ajatuksia ennen kuin menen itse sisältöön? XD
LYDIA
kiinnostavaa. en oikeestaan mieti rakenteita etukäteen, vaan ne syntyy tekstiä ja sävellystä työstäessä. tietysti usein tulee kirjoitettuu tavallisempaan muotoon, mutta tää teksti tais lähteä rakentumaan just tuon kertsimäisen a-osan tekstin sekä c-osan säeparin ympärille.
ERKKA
joo : )
entä toi että mietitkö biisien rakenteita suhteessa toisiinsa osana levyn kokonaisuutta?
vai onkse orgaaninen prosessi joka enemmän tai vähemmän "vain tapahtuu"
LYDIA
sekä että. siinä vaiheessa kun levy oli realisoitumassa, mietin tietenkin, että mukana olis monenlaisia biisejä, ja kirjoitin myös uutta vähän sillä ajatuksella.
ERKKA
jeah
levyissä on varmaan sama kuin vaikka runo- tai novellikokoelmissa, että tietyssä vaiheessa prosessia teos alkaa "tehdä tilauksia" niinku joku sanoi joskus hyvin
eli siis kertoa tekijälleen, että mitä se vielä kaipais
mut joo
LYDIA
joo! oon puhunut työstäneeni tuota kokonaisuutta 5 vuotta, mutta käytännössä siis oon työstänyt kaikkia biisejäni sen aikaa. eli myös levyn ulkopuolisissa biiseissä on yhteyksiä ja viittauksia tuohon kokonaisuuteen.
ERKKA
joo!
kiinnostavaa
noh
biisi alkaa "osta minulta purppuraa". puhuja tarjoaa "hienointa" laatua "halvalla / mutta yhdellä ehdolla"
Juhlat-biisi alkoi purppuralla kans, ja mä yhdistin sen siinä lupaukseen erotiikasta/seksistä tjms jne
niin jos sillä linjalla jatkaa, niin tää laulun puhuja siis jollain tapaa "kaupittelee" rakkautta/läheisyyttä/seksiä
ja toka säkeistö on se että mitkä ne "ehdot" on
"tule sydänjuurakoiden
ja oksien välistä
ihonaluskasvillisuuteen
avaa terälehdet, silitä
ja lähde ystävänä"
tässä aika ihanan luontokuvaston kautta kuvaat mun mielestä puhujan toivetta siitä, että jos haluaa häneltä sitä hyvää purppuraa niin sit pitää nähdä vähän vaivaa (sydänjuurakot)
mutta ei siinä kaikki
vaan tossa lopussa vielä panokset vähän kovenee
eli
pitää myös "lähteä ystävänä"
eli toisin sanoen ei jäädä liikaa mitään hengailemaan!
eli antaa tilaa ja mennä vähän kauemmas – mutta toki kuitenkin ystävänä
eli tää on niinku tän purppurakauppiaan meininki
no sit tulee toinen osa
siinä kuvataan mun mielestä sellaista "meidän ajalle tyypillistä" tilannetta, jossa on tarjonnan ja valinnanvapaus kaikesta ihanasta mitä vois saada, ööh, en nyt keksi parempaa sanaa kuin IHMISSUHDEMARKKINOILLA XD
"niityn signaali on kirkas
- -
ja niin monenlaisia kukkia,
enkä haluaisi yhtäkään poimia
vain katsella
niiden lahkeita ja helmoja
upottaa kädet niiden
hyvään resoluutioon
suu kii joo"
yhä ollaan luontokuvastossa, mutta siihen yhdistyy öö nykyajan DIGIMEININGIT
tossa on musta tosi kiinnostava sävy
melkein tulee mieleen pornon katsominen! että tää puhuja haluaa vain nauttia katsomisesta ja siitä mitä "olisi tarjolla" tjms, mutta ei halua "poimia kukkia"
mietin myös, tuleeks tossa ekaa kertaa ajatus siitä, että puhujaa kiinnostaa ainakin kaksi eri sukupuolta (lahkeita ja helmoja). ei nyt mikään aukoton tulkinta, mutta tuntuis että siihen viitataan.
ja toi kohta loppuu kiinnostavaan säkeeseen
"suu kii joo"
joka mulle herättää kaksi mielleyhtymää
ensinnäkin siinä on jotenkin eroottinen viba. "suu kii" kuulostaa ehkä hieman joltain komentamiselta
mut sit painavampi merkitys liittyy siihen mikä sitä kohtaa seuraa
"jos annat sille nimen niin se kutistuu"
eka mielleyhtymä tästä kohdasta on mulla se, että tää purppurakauppias haluaa, että ihmissuhteita ei nimetä mitenkään
muuten ne kutistuu
muistan tän lauseen myös sun Nuoreen Voimaan kirjoittamasta runotyttöesseestä : )
jossa kirjoitit siitä, miten oot kokenut että runotytöksi nimittämällä on vähätelty. (noin mutkat suoriksi vetäen siis)
mutta eteenpäin!
(kaikki hyvin tällä erää? :D)
LYDIA
jep! mielettömän kiinnostavaa!
ERKKA
hyvä!
noh, sitten tulee tosiaan toinen säkeistö
mutta siinä on samat sanat kuin ekassakin
sitten tulee toinen osa uudestaan:
"olet voikukka kesän lopulla
enkä tiedä pitäisikö puhaltaa"
vähän sellainen fiilis, eikä ihan vähänkään, että kesä on tosiaan lopuillaan, ja totuus on että tääkin romanssi oli tällainen lyhyt juttu
jatkuu:
"ja näissä kuihtuvissa kasveissa
on verisuonten värit
ja sykkivät sydämet
ja samaa ainetta virtaa
niin maan päällä kuin taivaissa
kun hän saapuu laita kylkiluut piiloon
suu kii joo"
tää kohta jää mulle ehkä vähän etäiseks. olis kiinnostava kuulla, että avaisit sitä omasta näkökulmastas! etenkin kun sanoit aiemmin, että levyllä on paljon kristillisiä viittauksia, jotka on multa menneet oikeastaan ohi.
mut eteenpäin!
sit on taas
"jos annat sille nimen niin se kutistuu"
ja
alkaa biisin viimeinen osa
säepari joka toistuu ja toistuu, tosi hieno ja ihana kohta
"minulla on tyttö jonka vartalo on kuin kukkien kulta
en vaihtaisi häntä koko Lyydian maahan"
sen perään olet merkinnyt, että kyseessä on lainaus antiikin runoilija Sapfolta (vuodelta 600 eaa.)
tässä vaiheessa ajatukset menee, en nyt osaa sanoa paremmin, naisten väliseen erotiikkaan!
ERKKA
koska sapfo tunnetaan populaarikulttuurissa runoilijana, joka piti Lesboksen saarella opetusta pelkästään naisille. ja vaikka asiasta ei oikeasti edes kai paljoakaan tiedetä, niin ainakin jossain määrin ajateltiin että siellä sitten myös naiset harrastivat keskenään seksiä. ja sapfosta on tullut eräänlainen lesboikoni, ellen oo väärin ymmärtänyt
niin se ohjaa tietty tulkintaa
ja!
tässä vaiheessa mua kiinnostaisi kuulla pari juttua! nimittäin että 1) KENEN KÄÄNNÖS tää on?
koska kun olin pari viikkoa sitten kävelyllä ja tutkin asiaa puhelimella niin löysin vain pentti saarikosken ja jonkun toisen tyypin käännöksen, ja kumpikin oli vähän erilaisia kuin tää sun käännökseksi
saarikoski:
"Minulla on kaunis lapsi,
kukka kultainen!
En vaihtaisi Kleistä Lyydian loistoon,
en rakkaaseen..."
ja kun vähän googlettelin lisää, niin tuosta kohdasta oli olemassa myös tulkintavaihtoehto, ettei siinä puhuta toisesta naisesta, vaan omasta lapsesta
(mut nyt kyllä löysin toisesta paikasta lainauksen, jonka väitetään myös olevan saarikosken kääntämä, ja se on juuri tuo joka on Purppurakauppiaassakin)
ja joo siis kysymys numero kaksi oli siis juuri tuo, että mitä sapfon lainaus sulle merkitsee (toi että ei välttämättä viittaa naiseen vaan omaan lapseen on musta kiinnostavaa)
loppu.
mistä haluat aloittaa?
LYDIA
ootas, kelailen vähän taaksepäin
aloitan vaikka itse purppurakauppiaasta
paitsi haen ensin teetä, kun se kiehuu!
ERKKA
joo!
mun sapfo-tietämys perustuu muuten lähinnä sivustoon joka on tätä tasoa:
LYDIA
ok XD
en oo todellakaan mikään sapfo-asiantuntija itsekään, enkä antiikin kulttuurin tuntija. sapfostahan tiedetäänkin aika vähän, mutta toisaalta sillä vähäisen tiedon mahdollistamalla tulkintojen moninaisuudella tässä tekstissä ehkä juuri leikitellään.
tää biisi on saanut alkunsa, kun oon kirjoittanut itselleni ylös tuon Sapfo-fragmentin, juuri siitä Saarikosken suomennoksesta Iltatähti, häälaulu. olis pitänyt tietenkin merkitä suomentajakin siihen sanoitusvihkoon sitaatin yhteyteen - jotenkin se vaan unohtui, muistin hädin tuskin merkitä tuon sitaatiksi, kun kiireessä taitoin sitä vihkoa.
ERKKA
joo puuttuu myös välilyönti tästä: "(600eaa)"
LYDIA
kaikkee sitä. tuo vuosilukukin on ihan heitto vaan, ei sapfon tarkkoja elinvuosiakaan tiedetä, saati tekstin syntyaikaa. mutta sapfo on hyvin todennäköisesti elänyt 600-luvun taitteessa.
ja siitä lainauksesta on jo tullut niin kiinteä osa omaa tekstiä, että unohtuu itseltäkin, että se on lainaa.
ERKKA
joooo
LYDIA
mutta joka tapauksessa, kirjoitin tuon fragmentin ylös joitakin vuosia sitten juuri siksi, että siinä mainittiin tuo Lyydian maa. se viittaa siis nykyisen Turkin alueella sijainneeseen maakuntaan. opin fuksivuonna professori emeritus H.K. Riikosen antiikin kirjallisuuden kurssilla, että Lyydia oli noihin aikoihin erittäin vauras alue, ja siksi kreikkalaisessa runoudessa siihen viitataan, kun puhutaan rikkaudesta. sapfon tekstin puhuja pitää siis tyttöä suuressa arvossa, koska ei vaihtaisi tätä edes koko Lyydian maahan, siis suurimpiin maallisiin rikkauksiin.
LYDIA
mutta Lyydialla on toinenkin merkitys, se on miun nimeni, joka on suomalaiseen nimistöön kulkeutunut tietenkin Raamatusta.
Uudessa Testamentissa esiintyy Lyydia-niminen purppurakauppias, jota ilmeisesti pidetään myös "Euroopan ensimmäisenä kristittynä". Muistan äitini minulle tästä maininneen jo lapsena, vaikka minua ei lapsena ole kristityksi kastettu, vaan vasta omasta tahdostani 15-vuotiaana. Rippikoulun jälkeen toimin joitakin vuosia seurakuntani nuorisokanttorin avustajana. Hän nimitti minua purppurakaupias-LYDIAksi.
ERKKA
ooh
LYDIA
Biisi alkoi syntyä näiden merkityskenttien kohdatessa: Raamatun Lyydia, joka mielessäni kuului varhaisnuoruuteeni seurakunnassa, ja Lyydian maa Sapfon ehkä lesboeroottisessa runoudessa, joka tuli elämääni aikuisuuden kynnyksellä, samaan aikaan kun ensimmäistä kertaa kunnolla myönsin itselleni omat ei-heterot tuntemukseni.
LYDIA
minulla oli pitkään sellainen tiedosto, jossa oli vain tuo sitaatti Sapfolta, sekä nämä säkeet, jotka syntyivät "purppurakauppias"-sanan ympärille: osta minulta purppuraa, hienointa laatua / saat halvalla, mutta yhdellä ehdolla
tiesin, että siitä tulisi laulu identiteetistä, seksuaalisuudesta, lyydiasta eli minusta
sitten, kun sen aika olisi!
LYDIA
ja syksyllä 2018 tartuin tuohon tiedostoon. olin silloin miettinyt paljon seksuaalisuuden, moninaisuuden ja itsemäärittelyn teemoja. samaan identiteettiprosessiin liittyi myös tuo mainitsemasi essee runotyttöydestä. jotenkin yksi esseen lause päätyi myös biisitekstin tiedostoon ja sopi sinne heti. ajattelin, että kai sitä itseltään saa varastaa.
purppurainen väri syntyy sinisen ja punaisen sekoittuessa. raamatun purppurakauppias Lyydia myi ilmeisesti purppuravärillä värjättyä kangasta (väriä saatiin kai jostain simpukoista!), mutta kuten hyvin tulkitsitkin tuossa edellä, miun mielessä purppura yhdistyi johonkin muuhun. sininen ja punainen, vahvasti sukupuolikoodatut värit länsimaisessa kulttuurissa... elokuvissa ja musiikkivideoissa, kuten myös yökerhoissa sinisen ja punaisen valon yhdistelmän synnyttämä purppurainen valaistus tunnetaan nimellä "bisexual lighting". sitä on siis käytetty viittaamaan esim hahmojen mahdolliseen bi-seksuaalisuuteen tai sellaisiin teemoihin. jotain sellaista oli mielessäni, kun kirjoitin purppurakauppiasta, lahkeet ja helmat.. mutta tärkeänä juuri tuo lause: "jos annat sille nimen, niin se kutistuu". bi-seksuaalisuuskin on miusta aika ahdas käsite, kun se pohjautuu binääriin. mutta saa sitä ilman muuta käyttää, jos sen kokee omakseen. halusin kuitenkin kirjoittaa nimenomaan määritelmiä pakenevasta halusta.
ERKKA
ihan huippua taustoitusta + detaljeja/tarkennuksia kaikkeen
ja jatka ihmeessä!
LYDIA
joo!
muun muassa siihen määritelmistä pakenemiseen viittaa myös tuo kohta, josta kysyit: "samaa ainetta virtaa niin maan päällä kuin taivaissa / kun hän saapuu laita kylkiluut piiloon / ja suu kii joo"
ehkä se "sama aine" on juuri sitä selittämätöntä halua, joka virtaa kaikkialla, niin pyhässä kuin profaanissa. jolta mikään elämänalue ei ole suojassa, koska olemme pitkälti halujen varaisia olentoja.
halut, joita mikään moraalikoodi ei voi tukahduttaa
ja kylkiluut, no, sen ehkä tiedätkin luomiskertomuksesta
tuo kylkiluita hamuava "hän" siis ehkä viittaa jonkin sellaisen tukahduttavan järjestelmän edustajaan
ERKKA
hmm joo
jossa yhteydessä myös "suu kii joo" asettuu uuteen yhteyteen, tyyliin että älä puhu näistä asioista tämän järjestelmän edustajan kanssa
LYDIA
niin, ehkä - tai sitten pyydetään sitä "häntä" olemaan määrittelemättä näkemäänsä sieltä ulkoa päin
ei miullakaan ole kiinteää selitystä kaikelle tässä
mut sitten vielä tuo kysymyksesi
mitä sapfon sitaatti miulle merkitsee
ERKKA
joo
LYDIA
se on tosiaan suoraan saarikosken käännöksestä, tuo toinen mainitsemasi sitaatti jossa myös mainitaan "Lyydian loisto" on varmaan eri runosta, nuo Lyydian rikkaudet on hyvin tiheään viljelty topos
LYDIA
mutta tosiaan kuten mainitsitkin, Sapfo eli Lesboksen saarella ja ilmeisesti toimi opettajana nuoremmille naisille. monet hänen niin sanotuista rakkausrunoistaan myös kertovat naisista, mahdollisesti hänen oppilaistaan. runojen eroottisuuden vuoksi kokonainen seksuaalinen identiteetti on nimetty Sapfon asuinpaikan mukaan. ei kuitenkaan tiedetä, onko runoissa kyse Sapfon omista tunteista naisia kohtaan, vai esim kenties häitä varten kirjoitetuista teksteistä, joissa eläydytään tyttöjen tuleviin puolisoihin.
LYDIA
miun tekstin kannalta sillä ei ole väliäkään. tuon kauniin sitaatin merkitys tuossa tekstissä on varmaan ensinnäkin kiinnittää se tiettyyn traditioon samalla sitä uudistaen, ja toiseksi syventää sisältöä, tätä lyydia-aihelmaa.. laulun minä ei vaihtaisi tyttöä koko lyydian maahan. tässä minä esittäjänä, puhujana, otan etäisyyttä lyydian maahan.. en ole varma mitä kaikkea se voi tarkoittaa. mutta emmehän saa itse valita nimeämme, sekin meille annetaan ulkoa päin, kuin määritelmä, joka kantaa jo valmiiksi monenlaisia merkityksiä ja mielikuvia. "minä" en ole sama kuin se "lyydia", jona minut tunnetaan. "minä" voin siis myös ottaa siihen etäisyyttä. ehkä se tyttö, jonka vartalo on kuin kukkien kulta, olenkin minä itse, se joka itselleni olen, muiden antamista määreistä vapautuneena!
ERKKA
: )
joo
LYDIA
muistan ajatelleeni noin, kun laulu oli valmis.
ERKKA
biisissä on mahtavasti kerroksia ja tasoja ja tässä niitä tuli vielä vähän lisää ja ne lomittui ja kerrostui lisää!
muuten
se vähä mitä me ollaan tähän mennessä puhuttu kirjoittamisesta kuin oltais puhuttu runon kirjoittamisesta
mut kerro vielä jotain siitä, millaista on kirjoittaa sitten vielä säveliin
tai että mikä on sävellyksen ja laulamisen rooli näiden sanoitusten tekemisessä
esim vaikka nyt tän purppurakauppiaan
LYDIA
juuri tämän kohdalla se oli aika merkittäväkin!
LYDIA
tosiaan aluksi miulla oli vain a-osan alku ja c-osan teksti. niiden oheen alkoi sit syntyä vapaamittaista tajunnanvirtatekstiä. sävelsin ensin a-osan, ja sit otin vain jotain hyviä lauseita siitä tajunnanvirtatekstistä, joiden pohjalta aloin säveltää b-osaa. sitä prosessia on vaikea selittää, sävellys ja teksti neuvottelee koko ajan. sävelin ensin yhden b-osan, tuon ensimmäisen, ja sitten kirjoitin toisen b-osan tekstin siihen sävellykseen sopivaksi.
kaikki tavulaajuudet ja riimit on merkittäviä siinä, millaiseksi teksti lopulta muotoutuu, ja mitä siitä jää pois.
ERKKA
joo!
mikä oli ensimmäinen asia jota tähän biisiin sävelsit? arvaan että se on tuo alun pianomelodia
ja mistä lähdet liikkeelle, kun rupeat etsimään sanoille säveliä?
(tilanteessa jossa biisi ei oo lähtenyt tyyliin jostain melodiasta tai sointukulusta, vaan tekstistä, mistä ymmärsin että tässä oli nyt kyse)
LYDIA
miulla se lähtee aina tekstistä. kun tekstiä alkaa olla kasassa, mietin ensin vähän harmoniaa tai biisin tempoa ennen kuin alan säveltää. sitten otan jonkun valmiin tekstiosan, esim säkeen tai säkeistön, haen sille luontevan rytmin, ja sitten rytmille melodian.
yleensä miulla on tekstitiedostossa paljon ideoita ja säeluonnoksia, joista sitten karsitaan sitä myöten, kun sävellysprosessi etenee. usein kun sävellys on valmis, joku tietty kohta jää tekstissä vielä pitkäksikin aikaa kesken, ennen kuin löydän juuri oikeat sanat, jotka sopii sävellykseen.
ERKKA
joo!
mitä meinaa tuo harmonian miettiminen
LYDIA
sointuja tai yleistä sointimaailmaa, millaisissa tunnelmissa liikutaan
kun löytää hyvät soinnut tekstiaihiolle, tietää usein nopeasti, mitkä kohdat tekstissä sopii ja mitä pitää jättää pois
ERKKA
miksi päädyit tolla metodilla juuri Purppurakauppiaan kohdalla sellaisiin ratkaisuihin kuin päädyit?
LYDIA
sävellyksessä?
ERKKA
jep
LYDIA
se vain tuntui oikealta, sävellys syntyi tekstiaihion pohjalta muistaakseni kahdessa päivässä ja sitten biisi oli valmis!
kokeilin eri juttuja ja sitten tuo suunta vain alkoi viedä. se on kaikkein mystisin osa biisintekoa tavallaan, intuitiivisin ja palkitsevin, kun kirjoitusprosessin ideat syttyy musiikin kanssa jotenkin elämään
ERKKA
joooo!
istut pianon ääressä, millaisen?
ja sulla on se teksti siinä edessä, vihkossa, koneella?
ja onko se sellainen The Hetki kun alat säveltää
joka jännittää
vai jotain joka tapahtuu melkein varkain
LYDIA
ehkä ennemmin niin!
oon vuoroin pianon, vuoroin läppärin ääressä
ERKKA
??
erikseen tekstin ja erikseen musiikin äärellä?
LYDIA
periaatteessa joo!
saatan ottaa tekstistä kuvia puhelimeen, niin että saan sen pianon ääreen
mutta yleensä muistan jo ne pätkät, jotka on valmiita sävellettäviksi
ERKKA
hmm aivan
LYDIA
ja sitten kun oon säveltänyt, muistan jo sen, tai saatan äänittää puhelimeen jonkun kohdan, ja sit palaan läppärin ääreen työstämään seuraavaa tekstiosaa
ERKKA
onko se jopa sellaista että ne hyvät sävellettävät kohdat tuntuu kiteytyneen tulleen niin tutuiksi ja tärkeiksi että jo se että niitä ei melkein enää voi unohtaa kertoo siitä että nyt on aika säveltää tää esiin
?
aivan joo
LYDIA
välillä joo!
sen tietää kyllä, milloin on aika siirtyä läppärin edestä pianon luo, ja milloin takaisin
se on tosi intensiivistä ja ihanaa. unohtaa syödä ja juoda. sit jossain vaiheessa on ihan poikki ja tajuaa et nyt pitää lopettaa tältä päivältä
mutta tuollaisia sävellyspäiviä miulla on yleensä muutama vuodessa
ERKKA
hehee joo
LYDIA
eli en "normaalisti" elä tuollaista hullua taiteilija-elämää
ERKKA
onks ne myös sellaisia että tekstiin tulee keskeisimpiä oivalluksia myös?
tyyliin että ah tietenkin "suu kii joo" tulee myös tänne toiseen säkeistön loppuun ja se saa lisämerkityksiä siitä ja jes tää tänne ja MINÄHÄN OLEN NERO
LYDIA
joo kyllä! monesti ne tärkeimmät jutut kyllä on jo tekstissä, mutta tietysti sävellys vielä kirkastaa niitä, tai paljastaa, että joku muka tosi hieno juttu ei toimikaan
ERKKA
joo
tulee mieleen että onko säveltäminen jopa niin kuin kaveri tai kustannustoimittaja, toinen näkökulma jonka valossa on helpompi nähdä mikä on hyvää
LYDIA
mutta myös tuolla tavalla, että uusia yhteyksiä syntyy ja kaikki vyöryy eteenpäin ja tulee sellaisia leimahduksia
kiinnostava vertaus! ilman muuta joo. mutta jotenkin myös erilainen, kun se on niin sisään päin suuntautunut prosessi, niin se perspektiivi on ihan erilainen kuin toisen ihmisen antama
Vähän pimeetä on mutta tollaset työpisteet!
Usein kyllä myös tämä
Asunto on 17m2 eli pisteestä toiseen siirtyminen ei ole prosessissa merkittävä hidaste!
ERKKA
xd joo
oolrait
no nyt vois olla päivä paketissa
: D
LYDIA
jep
työpöydälläni kasvaa purppurajuoru.
ERKKA
hmm?
aa!
hah, mahtavaa
LYDIA
tää kasvi siis. pitäis istuttaa noi pistokkaat
mutta sopii miusta tähän lopetukseksi
Kommentit
Lähetä kommentti