KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 5
Lyyti kirjoittaa kappaleiden sanoitusten luonnokset käsin. Koneelle siirrettäessä ne jo muuttuvat, ja printtaamisen jälkeen teksteihin tulee jälleen uusia muutoksia.
"tää on levyn biiseistä vanhin ja siksi epävarmin. en luota siihen samalla tavalla kuin muihin. joinain päivinä se voi hävettää. biisi tuntui kuitenkin tärkeältä saada mukaan esikoislevylle, sillä siinä ääneni eräällä tapaa syntyi. miusta rosoisuus ja nuoruus saa näkyä."
On marraskuu!
Blogisarja alkaa kääntyä kohti loppuaan. Jäljellä on enää tämä – lyhyin – postaus, ja sitten vielä suuri finaali.
Tässä postauksessa puhumme Lyytin kanssa Meitä ei ole kutsuttu -levyn kahdeksannesta kappaleesta Salonkikelpoinen humala. Lisäksi pyydän Lydiaa jälleen näyttämään yhtä keskeneräisistä teksteistään. Puhumme mm. tiiviisti kirjoittamisesta ja runouden ja proosan kirjoittamisen välisistä eroista.
Ihanaa jos olet lukenut "tänne asti"!
Erkka
PS. Jos et tiedä mistä on kyse, lue täältä blogisarjan johdanto. Muut osat: yksi, kaksi ja kolme ja neljä.
ERKKA
Mennään suoraan asiaan!
3
2
1
0
Salonkikelpoinen humala
kas, radiosta satuin eilen kuulemaan
että maisemaa yön aikana vaihdetaan
ja kun sitten katsoin alas parvekkeelta
niin sitä tuskin tunnistinkaan
ja vaikka en ole kutsua saanut
mietin millaista olisi ollut
siellä missä kirkkaissa valoissa hehkuu
ihmisiä ja niiden sanoja
matalakorkoisia mainoslauseita
sekä tyhjiä lupauksia
kauniita valheita vitriineissä
ja salonkikelpoinen humala
kas, gaalassa tunnelma muuttui äkkiä
kun kirjanpidosta löytyi pimityksiä
ja kun ulkoa kuului vaaramerkki
merisäässä lähetys alkoi pätkiä
ja minä laitoin verhot kiinni
vaihdoin kanavaa haaveisiini
siellä missä kirkkaissa valoissa hehkuu
ihmisiä ja niiden sanoja
matalakorkoisia mainoslauseita
sekä tyhjiä lupauksia
kauniita valheita katseiden alla
ja salonkikelpoinen humala
katulamput on taas sytytetty
teeskentelemään tähtitaivasta
olisi helppoa erehtyä luulemaan
mainosvaloa kuuksi kaukana
mutta kuu ei näyttäydy tänään
mutta kuu ei näyttäydy tänään, ei
kas, en ole saanut kutsua
mutta silti tuun kuin komeetta kutsumatta
ja nyt otan kaiken sen
mitä muuten saanut en
ja vieraat siirtyvät parvekkeelle
kun minä kutsun itseni teelle
ERKKA
huh!
LYDIA
etukäteen hirvitti mut tää oli parempi ku muistin
ERKKA
hehe
aiemmissa biiseissä on kaivauduttu ytimeen ja päästy ihan pohjalle, perimmäisimpään kivun kokemukseen ja sen alkusyyhyn.
tuntuu, että levyllä ei oo sen jälkeen muuta mahdollisuutta kuin nousta takaisin pinnalle. tää on tietyllä tapaa:
tavallinen biisi
ainakin alkupuolella ajattelin noin
luen tätä nyt yhä tosta sivullisuuden näkökulmasta, ja teksti myös kehottaa siihen tulkintaan, jälleen: "ja vaikka en ole kutsua saanut / mietin millaista olisi ollut"
ja sit tulee toi kertsi, joka ainakin mun mieleen piirtää kuvan jonkinlaisesta pinnallisesta high class -elämästä, ehkä jopa yläluokan bileistä, jossa ihmiset ovat kauniita ja menestyviä ja puhuvat mainoslauseita ja valheita.
mutta
mikä sua hirvitti etukäteen?
LYDIA
tää on levyn biiseistä vanhin ja siksi epävarmin, tän puhuja on miulle vierain, vaikka toki teksti on elänyt vuosien varrella ja tein siihen vielä aika isojakin muutoksia ennen äänityksiä. mutta en luota tähän biisiin samalla tavalla kuin joihinkin muihin, joinain päivinä se voi hävettää.
ERKKA
joo! kiinnostavaa. mä mietin, että onko tää ehkä tyyliin opintojen osana tehty?
pidän siis biisistä kovasti, mutta jos mietin, niin siinä saattaa olla jotain tiettyä poseeraavuutta
ihan joissain pienissä sanavalinnoissa
"kas", ja ehkä jopa "salonkikelpoinen humala"
ikään kuin tässä ois kirjoitettu noista levyn teemoista vielä vähän ujommalla ja kevyemmällä, ei niin rohkealla ja henkilökohtaisella otteella
LYDIA
tää on siis eka biisi jonka oon tehnyt ylipäänsä .)
tai eka jonka sain valmiiks, kun aloin tehdä biisejä
ERKKA
hehe okei!
miten toi suhteutuu levyn muihin biiseihin just sanoitusten kannalta?
ja millasii ne muutokset oli joita teit sanoitukseen ennen äänityksiä?
LYDIA
vaikka toi on paljon vanhempi kuin suurin osa levyn biiseistä ja poikkeaa niistä muutenkin, se tuntui tärkeältä saada mukaan esikoislevylle, siinä ääneni eräällä tapaa syntyi. miusta rosoisuus ja nuoruus saa näkyä. ja se toimii miusta myös hyvin johdantona Patsaisiin! siinä tapahtuu tärkeä asenteen muutos: "En ole saanut kutsua / mutta silti tuun kuin komeetta kutsumatta / ja nyt otan kaiken sen / mitä muuten saanut en". Tuo on tekstin uudempaa kerrosta, ja kirjoitettuani tuon komeetta-ajatuksen (viime kesänä) miulle kirkastui, mistä levyssä on kyse.
ERKKA
joo toi on musta tärkee ajatus, että rosoisuus ja nuoruus saa näkyä. samalla tavalla kuin teokset on "koteloitumia" tekijänsä kulloisestakin vaiheesta ja maailmankuvasta, osateokset teoksen sisällä on sitä myös.
LYDIA
jep
ERKKA
ja joo, mietin tota asenteen muutosta kans! oon aina ajatellut sitä just noin niinku sä kuvasitkin, mutta jotenkin jäin miettimään, mitä se muutos ton biisin kohdalla lopulta tarkoittaa. se ei mee niihin juhliin kuitenkaan, rettelöitsemään. vaan kutsuu itsensä teelle. luen niin että pitää itsekseen omannäköisensä juhlat, on läsnä itselleen. en oo koskaan ajatellut asiaa aiemmin, ja ehkä johtuu siitä, että ollaan puhuttu näistä lyriikoista niin paljon, mutta nyt tuntui siltä, että eikö olis jo aika lähteä niihin juhliin kuokkimaan!!
ERKKA
mutta se tapahtuu kyllä pian toisaalta.
LYDIA
kyllä mie sitä teelle menoa jonkinlaisena kuokkimisena oon aatellut!
ERKKA
mitä kuokkimista se nyt on?
LYDIA
no se menee kuitenkin paikalle
teen juominen sopii salonkikelpoisiin bileisiin?
ERKKA
kyllä.
muuten. onko olemassa jo (sanallistettavissa olevia) teemoja, joista tätä nykyä kirjoitat?
LYDIA
seuraavan levyn työstöajatus on, että kirjoitan posthumanistisia rakkauslauluja. tutkailen parhaillaan mitä se voisi tarkoittaa.
ja lisäksi kirjoitan proosaa ihmissuhteista. se on tavallaan jatkoa tuon ekan levyn teemoihin, proosatekstissä niihin voi pureutua perusteellisemmin.
ERKKA
ooo
mitä meinaa posthumanistinen rakkauslaulu? sanoit että tutkit mitä se tarkoittaa, mutta... mitä?
LYDIA
selvitys on kesken.. mut yritän olla käyttämättä ei-inhimillistä, "luontoa" vain inhimillisten asioiden symbolina ja peilinä. se on miusta vähintä mitä ihmisenä voi tässä vaiheessa tehdä.
ja selvittää mitä on rakkaus riisuttuna toisaalta sen kaupallisista tasoista ja narratiiveista, toisaalta humanismin tradition typeristä dikotomioista
ERKKA
aivan.
LYDIA
myönnettäköön et tämmöset selvitykset ei ehkä onnistu biisiteksteissä, mut tällaisia tausta-ajatuksia miulla on
ERKKA
joo siis!
tollainen työsuunnitelma/tausta-ajatus voi toimia moottorina, ja jo sehän voi olla tarpeeksi
ERKKA
tai sitten voi käydä niin, kuten luulen että sun ekalla levylläkin on käynyt, että ajan myötä ne "teoria"-ajatukset jää taka-alalle, mutta päätyvät kuitenkin olennaisella tavalla osaksi tekstien arvomaailmaa, kuvastoa, ikään kuin henkimään sillä vain runoudelle mahdollisella tavalla niitä asioita, joista aluksi on puhunut yleisellä tasolla. eli just niinku pitääkin.
mut
sanoit että kirjoitat proosaa ihmissuhteista. ja että ne ovat jatkoa biisien teemoille, koska proosassa voi pureutua perusteellisemmin.
niin
mietin yks päivä sitä, että kun monen kohdalla runot ja novellit ovat jonkinlaista alkuvaihetta, mutta väistämättä kirjoittajat lopulta "siirtyvät proosaan", ja jäävät sitten sille tielle. se on tavallaan masentava ajatus, jos muistaa, että runous ja novellistiikka on tavallaan "kuninkuuslaji" (toisaalta kaikesta sanotaan, että se on "kuninkuuslaji"), eikä mikään harjoittelualusta! mutta toisaalta on ihan luonnollista, että harjoittelee sanomista pienessä muodossa, jonka jälkeen on valmis siirtymään pidempään muotoon – joka voi pitää yhä mukanaan sen pienen muodon.
ajatuksia tuosta?
LYDIA
joo, en siis ollenkaan sanonut arvottavasti tuosta proosan perusteellisuudesta. molemmat on kuninkuuslajeja yhtä lailla. proosassa voi olla analyyttisempi ja lyriikassa uuttaa tunnetta puhtaammin.
ja biisit nyt on ihan oma ilmaisullinen mahdollisuuskenttänsä, jota proosa kaikessa perusteellisuudessaankaan ei voisi korvata.
minulle siis.
ERKKA
Joo
LYDIA
tällä hetkellä siis kirjoitan molempia
ja oon proosassakin jokseenkin pienen muodon kirjoittaja, en hirveästi jaarittele.. xD
ERKKA
Onko sulla silleen että asiat tuntuu aina olevan hirveen vähällä sanottu?
LYDIA
usein joo!
koulussa jo ihmettelin kun muut paahtoi kokeissa konseptikaupalla asiaa ja miulla tuli hitaasti aina se pari sivua jos sitäkään
sain silti erinomaisia arvosanoja
ERKKA
Joo ihan sama
Mä en tosin saanut erinomaisia arvosanoja XD
LYDIA
XD
mutta harjoittelit tiivistä muotoa!
ERKKA
sellanen nätti ja napakka teksti tuotti silti tyydytystä. Vaikka oiskin tullut lopussa joku olennainen ”tieto” mieleen niin en välttämättä laittanut sitä, koska olisi rikkonut muodon!
Mutta niin, uskon että ikä saattaa myös laventaa. Mulla ainakin kirjat pitenee koko ajan. Syntyy tarvetta hahmottaa kokonaisuuksia perusteellisesti, eikä niin, että yrittää kiteyttää ne.
LYDIA
kiinnostava ajatus tuosta laventumisesta, voi hyvinkin olla! asiat monimutkaistuu, kun elämänkokemus lisääntyy
ERKKA voisitko vielä kertoa, että mitä kirjoitit viimeksi?
LYDIA
tänään oon yrittänyt työstää erästä sanoitusta
ERKKA
Onko siinä joku lemppari kohta taikka ehkä vielä parempaa keskeneräinen kohta?
LYDIA
hmm, tää on kaiken kaikkiaan tosi keskeneräinen
otin vanhasta biisistä yhden kohdan ja rupesin tekemään uutta sen ympärille
ERKKA
joo
mikä se kohta oli?
ja mikä on tällä hetkellä huonoin kohta?
LYDIA
huonoimpia ei voi jakaa XD
ERKKA
kyllä sanoisin että se olis nyt sun velvollisuutes
kun ollaan näin pitkälle tultu
LYDIA
he he
no jaan tänhetkisen alun:
"sain tänään osuman rintaan hän sanoi
ja vastasin
että kaikillahan on niitä nykyään"
mutta tällä hetkellä toi hän/minä puhetilanne ei oo linjassa muun tekstin kanssa, joten sitä pitää vielä hioa
ERKKA
hmm joo
miten sitä sitten rupeaisit hiomaan?
LYDIA
täytyy miettiä kokonaisuuden kannalta, että millainen tilanne tässä on,
mut sen tietää vasta kun saa joitain muita kohtia eteenpäin
ERKKA
joo
onko sulla silleen, että kun "taso" nousee jossain kohdassa, niin alkaa
tuntua, että muitakin kohtia pitää sitten nostaa?
LYDIA
taso niinkun laadullinen taso vai merkitystaso ?
ERKKA
laadullinen
LYDIA
joo totta kai
ERKKA
se on jännä
LYDIA
mut jos on työstänyt jotain pitkään, niin sille tulee myös vähän sokeaksi
tai et on saattanut joskus todeta, että joku kohta on hyvä, eikä enää kyseenalaista sitä, vaikka saattais olla tarvetta
ERKKA
joo toi on totta, se on hankalaa
LYDIA
mut palaute auttaa siinä!
ERKKA
ja joskus vain hyvä kohta ei ole enää hyvä kun asiayhteys on muuttunut
LYDIA
jep
ERKKA
pitäisi aina muistaa että asiat on aina riippuvaisia siitä missä yhteydessä ne on
LYDIA
joo. mut kai se ajoittainen lähisokeus on vähän väistämätöntä!
ERKKA
olin jo sanomassa että siihen ei auta muu kuin ajallinen etäisyys
mutta ei se kyllä pidä paikkaansa
tiedätkö mikä auttaa kanssa?
LYDIA
sinut tuntien veikkaisin et miljöönvaihdos
ERKKA
juu turkkiin kahdeksi viikoksi hotelliin lähteminen
ei vaan XD
fontin vaihtaminen. fonttikoon vaihtaminen. tai pdf:n tekeminen ja lukeminen siitä. tai printtaaminen
tai sit käsin saman asian kirjoittaminen jos on tehnyt koneella
matti kangaskoski sanoi että kun sen eka kokoelma alkoi
olla valmis niin se kirjoitti ne kaikki runot vielä käsin uusiks
nähdäkseen oliko ne oikeasti hyviä
LYDIA
toi on hyvä
mie kirjoitan kaikki luonnokset käsin niin sit ne muuttuu jo kun niitä siirtää tiedostoon
ja teen tota että printtaan melko valmiin tekstin ja sit teen siihen taas korjauksia käsin
ERKKA
joo!
mikä silloin muuttuu yleensä, osaatko sanoa?
LYDIA
hmm, no koneelle siirtäessä teksti tuntuu usein heikkenevän, mut
se on tarkoituskin. tiedostossa tekstiä katsoo materiaalina, jonka työstömahdollisuudet on loputtomat, tekstitiedostoon on niin
helppo tehdä muutoksia. sit printattuna sitä tekstiä katsoo taas
jotenkin vakavammin, että onko tää nyt hyvä, kun niitä
muutoksia ei voi tehdä yhtä helposti, joten ei voi silleen sivuuttaa
niitä heikompia kohtia.
Kommentit
Lähetä kommentti