KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 5

Lyyti kirjoittaa kappaleiden sanoitusten luonnokset käsin. Koneelle siirrettäessä ne jo muuttuvat, ja printtaamisen jälkeen teksteihin tulee jälleen uusia muutoksia. 

"tää on levyn biiseistä vanhin ja siksi epävarmin. en luota siihen samalla tavalla kuin muihin. joinain päivinä se voi hävettää. biisi tuntui kuitenkin tärkeältä saada mukaan esikoislevylle, sillä siinä ääneni eräällä tapaa syntyi. miusta rosoisuus ja nuoruus saa näkyä."


On marraskuu!

    Blogisarja alkaa kääntyä kohti loppuaan. Jäljellä on enää tämä – lyhyin – postaus, ja sitten vielä suuri finaali.

    Tässä postauksessa puhumme Lyytin kanssa Meitä ei ole kutsuttu -levyn kahdeksannesta kappaleesta Salonkikelpoinen humala. Lisäksi pyydän Lydiaa jälleen näyttämään yhtä keskeneräisistä teksteistään. Puhumme mm. tiiviisti kirjoittamisesta ja runouden ja proosan kirjoittamisen välisistä eroista.

    Ihanaa jos olet lukenut "tänne asti"! 


Erkka


PS. Jos et tiedä mistä on kyse, lue täältä blogisarjan johdanto. Muut osat: yksi, kaksi ja kolme ja neljä.


ERKKA

Mennään suoraan asiaan!

3

2

1

0


Kuuntele Salonkikelpoinen humala täältä.

Salonkikelpoinen humala

 

kas, radiosta satuin eilen kuulemaan

että maisemaa yön aikana vaihdetaan

ja kun sitten katsoin alas parvekkeelta

niin sitä tuskin tunnistinkaan

 

ja vaikka en ole kutsua saanut

mietin millaista olisi ollut

 

siellä missä kirkkaissa valoissa hehkuu

ihmisiä ja niiden sanoja

matalakorkoisia mainoslauseita

sekä tyhjiä lupauksia

kauniita valheita vitriineissä

ja salonkikelpoinen humala

 

kas, gaalassa tunnelma muuttui äkkiä

kun kirjanpidosta löytyi pimityksiä

ja kun ulkoa kuului vaaramerkki

merisäässä lähetys alkoi pätkiä

 

ja minä laitoin verhot kiinni

vaihdoin kanavaa haaveisiini

 

siellä missä kirkkaissa valoissa hehkuu

ihmisiä ja niiden sanoja

matalakorkoisia mainoslauseita

sekä tyhjiä lupauksia

kauniita valheita katseiden alla

ja salonkikelpoinen humala

 

katulamput on taas sytytetty

teeskentelemään tähtitaivasta

olisi helppoa erehtyä luulemaan

mainosvaloa kuuksi kaukana

mutta kuu ei näyttäydy tänään

mutta kuu ei näyttäydy tänään, ei

 

kas, en ole saanut kutsua

mutta silti tuun kuin komeetta kutsumatta

ja nyt otan kaiken sen

mitä muuten saanut en

 

ja vieraat siirtyvät parvekkeelle

kun minä kutsun itseni teelle



ERKKA

huh!


LYDIA

etukäteen hirvitti mut tää oli parempi ku muistin


ERKKA

hehe

aiemmissa biiseissä on kaivauduttu ytimeen ja päästy ihan pohjalle, perimmäisimpään kivun kokemukseen ja sen alkusyyhyn.

tuntuu, että levyllä ei oo sen jälkeen muuta mahdollisuutta kuin nousta takaisin pinnalle. tää on tietyllä tapaa:

tavallinen biisi

ainakin alkupuolella ajattelin noin

luen tätä nyt yhä tosta sivullisuuden näkökulmasta, ja teksti myös kehottaa siihen tulkintaan, jälleen: "ja vaikka en ole kutsua saanut / mietin millaista olisi ollut"

ja sit tulee toi kertsi, joka ainakin mun mieleen piirtää kuvan jonkinlaisesta pinnallisesta high class -elämästä, ehkä jopa yläluokan bileistä, jossa ihmiset ovat kauniita ja menestyviä ja puhuvat mainoslauseita ja valheita.

mutta

mikä sua hirvitti etukäteen?


LYDIA

tää on levyn biiseistä vanhin ja siksi epävarmin, tän puhuja on miulle vierain, vaikka toki teksti on elänyt vuosien varrella ja tein siihen vielä aika isojakin muutoksia ennen äänityksiä. mutta en luota tähän biisiin samalla tavalla kuin joihinkin muihin, joinain päivinä se voi hävettää.


ERKKA

joo! kiinnostavaa. mä mietin, että onko tää ehkä tyyliin opintojen osana tehty?

pidän siis biisistä kovasti, mutta jos mietin, niin siinä saattaa olla jotain tiettyä poseeraavuutta

ihan joissain pienissä sanavalinnoissa

"kas", ja ehkä jopa "salonkikelpoinen humala"

ikään kuin tässä ois kirjoitettu noista levyn teemoista vielä vähän ujommalla ja kevyemmällä, ei niin rohkealla ja henkilökohtaisella otteella


LYDIA

tää on siis eka biisi jonka oon tehnyt ylipäänsä .)

tai eka jonka sain valmiiks, kun aloin tehdä biisejä


ERKKA

hehe okei!

miten toi suhteutuu levyn muihin biiseihin just sanoitusten kannalta?

ja millasii ne muutokset oli joita teit sanoitukseen ennen äänityksiä?


LYDIA

vaikka toi on paljon vanhempi kuin suurin osa levyn biiseistä ja poikkeaa niistä muutenkin, se tuntui tärkeältä saada mukaan esikoislevylle, siinä ääneni eräällä tapaa syntyi. miusta rosoisuus ja nuoruus saa näkyä. ja se toimii miusta myös hyvin johdantona Patsaisiin! siinä tapahtuu tärkeä asenteen muutos: "En ole saanut kutsua / mutta silti tuun kuin komeetta kutsumatta / ja nyt otan kaiken sen / mitä muuten saanut en". Tuo on tekstin uudempaa kerrosta, ja kirjoitettuani tuon komeetta-ajatuksen (viime kesänä) miulle kirkastui, mistä levyssä on kyse.


ERKKA

joo toi on musta tärkee ajatus, että rosoisuus ja nuoruus saa näkyä. samalla tavalla kuin teokset on "koteloitumia" tekijänsä kulloisestakin vaiheesta ja maailmankuvasta, osateokset teoksen sisällä on sitä myös.


LYDIA

jep


ERKKA

ja joo, mietin tota asenteen muutosta kans! oon aina ajatellut sitä just noin niinku sä kuvasitkin, mutta jotenkin jäin miettimään, mitä se muutos ton biisin kohdalla lopulta tarkoittaa. se ei mee niihin juhliin kuitenkaan, rettelöitsemään. vaan kutsuu itsensä teelle. luen niin että pitää itsekseen omannäköisensä juhlat, on läsnä itselleen. en oo koskaan ajatellut asiaa aiemmin, ja ehkä johtuu siitä, että ollaan puhuttu näistä lyriikoista niin paljon, mutta nyt tuntui siltä, että eikö olis jo aika lähteä niihin juhliin kuokkimaan!!


ERKKA

mutta se tapahtuu kyllä pian toisaalta.


LYDIA

kyllä mie sitä teelle menoa jonkinlaisena kuokkimisena oon aatellut!


ERKKA

mitä kuokkimista se nyt on?


LYDIA

no se menee kuitenkin paikalle

teen juominen sopii salonkikelpoisiin bileisiin?


ERKKA

kyllä.

muuten. onko olemassa jo (sanallistettavissa olevia) teemoja, joista tätä nykyä kirjoitat?


LYDIA

seuraavan levyn työstöajatus on, että kirjoitan posthumanistisia rakkauslauluja. tutkailen parhaillaan mitä se voisi tarkoittaa.


ja lisäksi kirjoitan proosaa ihmissuhteista. se on tavallaan jatkoa tuon ekan levyn teemoihin, proosatekstissä niihin voi pureutua perusteellisemmin.


ERKKA

ooo

mitä meinaa posthumanistinen rakkauslaulu? sanoit että tutkit mitä se tarkoittaa, mutta... mitä?


LYDIA

selvitys on kesken.. mut yritän olla käyttämättä ei-inhimillistä, "luontoa" vain inhimillisten asioiden symbolina ja peilinä. se on miusta vähintä mitä ihmisenä voi tässä vaiheessa tehdä.

ja selvittää mitä on rakkaus riisuttuna toisaalta sen kaupallisista tasoista ja narratiiveista, toisaalta humanismin tradition typeristä dikotomioista


ERKKA

aivan.


LYDIA

myönnettäköön et tämmöset selvitykset ei ehkä onnistu biisiteksteissä, mut tällaisia tausta-ajatuksia miulla on


ERKKA

joo siis!

tollainen työsuunnitelma/tausta-ajatus voi toimia moottorina, ja jo sehän voi olla tarpeeksi


ERKKA

tai sitten voi käydä niin, kuten luulen että sun ekalla levylläkin on käynyt, että ajan myötä ne "teoria"-ajatukset jää taka-alalle, mutta päätyvät kuitenkin olennaisella tavalla osaksi tekstien arvomaailmaa, kuvastoa, ikään kuin henkimään sillä vain runoudelle mahdollisella tavalla niitä asioita, joista aluksi on puhunut yleisellä tasolla. eli just niinku pitääkin.

mut

sanoit että kirjoitat proosaa ihmissuhteista. ja että ne ovat jatkoa biisien teemoille, koska proosassa voi pureutua perusteellisemmin.

niin

mietin yks päivä sitä, että kun monen kohdalla runot ja novellit ovat jonkinlaista alkuvaihetta, mutta väistämättä kirjoittajat lopulta "siirtyvät proosaan", ja jäävät sitten sille tielle. se on tavallaan masentava ajatus, jos muistaa, että runous ja novellistiikka on tavallaan "kuninkuuslaji" (toisaalta kaikesta sanotaan, että se on "kuninkuuslaji"), eikä mikään harjoittelualusta! mutta toisaalta on ihan luonnollista, että harjoittelee sanomista pienessä muodossa, jonka jälkeen on valmis siirtymään pidempään muotoon – joka voi pitää yhä mukanaan sen pienen muodon.

ajatuksia tuosta?


LYDIA

joo, en siis ollenkaan sanonut arvottavasti tuosta proosan perusteellisuudesta. molemmat on kuninkuuslajeja yhtä lailla. proosassa voi olla analyyttisempi ja lyriikassa uuttaa tunnetta puhtaammin.

ja biisit nyt on ihan oma ilmaisullinen mahdollisuuskenttänsä, jota proosa kaikessa perusteellisuudessaankaan ei voisi korvata.

minulle siis.


ERKKA

Joo


LYDIA

tällä hetkellä siis kirjoitan molempia

ja oon proosassakin jokseenkin pienen muodon kirjoittaja, en hirveästi jaarittele.. xD


ERKKA

Onko sulla silleen että asiat tuntuu aina olevan hirveen vähällä sanottu?


LYDIA

usein joo!

koulussa jo ihmettelin kun muut paahtoi kokeissa konseptikaupalla asiaa ja miulla tuli hitaasti aina se pari sivua jos sitäkään

sain silti erinomaisia arvosanoja


ERKKA

Joo ihan sama

Mä en tosin saanut erinomaisia arvosanoja XD


LYDIA

XD

mutta harjoittelit tiivistä muotoa!


ERKKA

sellanen nätti ja napakka teksti tuotti silti tyydytystä. Vaikka oiskin tullut lopussa joku olennainen ”tieto” mieleen niin en välttämättä laittanut sitä, koska olisi rikkonut muodon!

Mutta niin, uskon että ikä saattaa myös laventaa. Mulla ainakin kirjat pitenee koko ajan. Syntyy tarvetta hahmottaa kokonaisuuksia perusteellisesti, eikä niin, että yrittää kiteyttää ne.


LYDIA

kiinnostava ajatus tuosta laventumisesta, voi hyvinkin olla! asiat monimutkaistuu, kun elämänkokemus lisääntyy


ERKKA voisitko vielä kertoa, että mitä kirjoitit viimeksi?


LYDIA

tänään oon yrittänyt työstää erästä sanoitusta


ERKKA

Onko siinä joku lemppari kohta taikka ehkä vielä parempaa keskeneräinen kohta?


LYDIA

hmm, tää on kaiken kaikkiaan tosi keskeneräinen

otin vanhasta biisistä yhden kohdan ja rupesin tekemään uutta sen ympärille


ERKKA

joo

mikä se kohta oli?

ja mikä on tällä hetkellä huonoin kohta?


LYDIA

huonoimpia ei voi jakaa XD


ERKKA

kyllä sanoisin että se olis nyt sun velvollisuutes

kun ollaan näin pitkälle tultu


LYDIA

he he

no jaan tänhetkisen alun:


"sain tänään osuman rintaan hän sanoi 

ja vastasin

että kaikillahan on niitä nykyään"

mutta tällä hetkellä toi hän/minä puhetilanne ei oo linjassa muun tekstin kanssa, joten sitä pitää vielä hioa


ERKKA

hmm joo

miten sitä sitten rupeaisit hiomaan?


LYDIA

täytyy miettiä kokonaisuuden kannalta, että millainen tilanne tässä on, 

mut sen tietää vasta kun saa joitain muita kohtia eteenpäin


ERKKA

joo

onko sulla silleen, että kun "taso" nousee jossain kohdassa, niin alkaa 

tuntua, että muitakin kohtia pitää sitten nostaa?


LYDIA

taso niinkun laadullinen taso vai merkitystaso ?


ERKKA

laadullinen


LYDIA

joo totta kai


ERKKA

se on jännä


LYDIA

mut jos on työstänyt jotain pitkään, niin sille tulee myös vähän sokeaksi

tai et on saattanut joskus todeta, että joku kohta on hyvä, eikä enää kyseenalaista sitä, vaikka saattais olla tarvetta


ERKKA

joo toi on totta, se on hankalaa


LYDIA

mut palaute auttaa siinä!


ERKKA

ja joskus vain hyvä kohta ei ole enää hyvä kun asiayhteys on muuttunut


LYDIA

jep


ERKKA

pitäisi aina muistaa että asiat on aina riippuvaisia siitä missä yhteydessä ne on


LYDIA

joo.  mut kai se ajoittainen lähisokeus on vähän väistämätöntä!


ERKKA

olin jo sanomassa että siihen ei auta muu kuin ajallinen etäisyys

mutta ei se kyllä pidä paikkaansa

tiedätkö mikä auttaa kanssa?


LYDIA

sinut tuntien veikkaisin et miljöönvaihdos


ERKKA

juu turkkiin kahdeksi viikoksi hotelliin lähteminen

ei vaan XD

fontin vaihtaminen. fonttikoon vaihtaminen. tai pdf:n tekeminen ja lukeminen siitä. tai printtaaminen

tai sit käsin saman asian kirjoittaminen jos on tehnyt koneella

matti kangaskoski sanoi että kun sen eka kokoelma alkoi 

olla valmis niin se kirjoitti ne kaikki runot vielä käsin uusiks 

nähdäkseen oliko ne oikeasti hyviä


LYDIA

toi on hyvä

mie kirjoitan kaikki luonnokset käsin niin sit ne muuttuu jo kun niitä siirtää tiedostoon

ja teen tota että printtaan melko valmiin tekstin ja sit teen siihen taas korjauksia käsin


ERKKA

joo!

mikä silloin muuttuu yleensä, osaatko sanoa?


LYDIA

hmm, no koneelle siirtäessä teksti tuntuu usein heikkenevän, mut 

se on tarkoituskin. tiedostossa tekstiä katsoo materiaalina, jonka työstömahdollisuudet on loputtomat, tekstitiedostoon on niin 

helppo tehdä muutoksia. sit printattuna sitä tekstiä katsoo taas 

jotenkin vakavammin, että onko tää nyt hyvä, kun niitä 

muutoksia ei voi tehdä yhtä helposti, joten ei voi silleen sivuuttaa 

niitä heikompia kohtia.




Seuraavassa eli viimeisessä postauksessa keskustelemme Meitä ei ole kutsuttu -levyn viimeisistä kappaleista Olen matkalla kaatamaan patsaita ja Pielisjoki.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 1

KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, osa 3