KIRJOITTAMISESTA | Erkka ja Lyyti, viimeinen osa
Pielisjoki.
"sanoisin että koko patsas-instituutio on aika ongelmallinen. se että joitakin ihmisiä nostetaan muiden yläpuolelle luo ihmisten välisiä kilpailuasetelmia. joku saavutus henkilöityy kärkihahmoonsa, vaikka taustalla on on suuri joukko muita, jotka on mahdollistaneet yksilön saavutukset. haluaisin, että 'poikkeusyksilöiden' sijaan juhlittaisiin yhteisöjä ja historiallisia hetkiä. patsaiden sijaan tykkään hautausmaista ja muistomerkeistä."
Tervehdys, hyvä väki!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan! Tai ainakin muuttuu joksikin toiseksi.
Viimeisessä postauksessa Lyyti kertoo minulle, miten ulkopuolisuudesta kirjoittaminen ja levyn julkaisu on lopulta vaikuttanut hänen omaan ulkopuolisuuden kokemukseensa.
Ja kaikkea muutakin tietysti. Mutta annan tällä kertaa tekstin puhua puolestaan.
Kiitos kaikille keskustelumme lukeneille ja siitä jotain saaneille!
<3
Erkka
PS. Jos et tiedä mistä on kyse, lue täältä blogisarjan johdanto. Muut osat: yksi, kaksi ja kolme, neljä ja viisi.
ERKKA
okei
mun vuoro to do the honours
3
2
1
0
olen norkoillut kulmilla kauan,
odottanut taipeet nihkeinä jotain tapahtuvaksi
lasikaton läpi näkyy halogeenitähdet
ja kalliin näköinen karaattikuu
olen kurkotellut sitä varpaillani,
mutta nyt aion yrittää toista reittiä
kimpussani ovat kaikki kuvajaisten vitsaukset, mega-ajan hunajasuiset hyönteiset
olen mennyt halpaan ja ostellut kaikenlaista rihkamakamaa
tullakseni täyteen
palatsin rappusilla viluttaa ja vituttaa
enkä jonottamalla ole päässyt sisälle
olen matkalla kaatamaan patsaita!
aloittamaan uutta aikaa!
pue hulmuhelmat yllesi, liity kulkueeseeni!
tule kanssani kaatamaan patsaita!
käytä kaikki rahasi tänään!
kun patsaat on kaadettu, et tee niillä mitään!
täytyy pyristellä irti lillukanvarsista
ja lähteä kiipeämään niitä portaita,
joiden askelmat on tehty pidempien jalkojen astuttaviksi
yläpilvissä silmän yltämättömissä korokkeille nostetut kivipäät
pitävät valtaa hyppysissään
olen matkalla kaatamaan patsaita!
aloittamaan uutta aikaa!
pue hulmuhelmat yllesi, liity kulkueeseeni!
tule kanssani kaatamaan patsaita!
käytä kaikki rahasi tänään!
kun patsaat on kaadettu, et tee niillä mitään!
kaadettavien patsaiden lista:
istuvat patsaat,
seisovat patsaat,
ratsastavat patsaat
sammalta kasvavat rintakuvat
joiden ympärillä kansalaiset kumartuvat
niiden patsaat jotka sanoi,
ettei vaimon sovi säveltää sinfoniaa
jotka pystyttivät itselleen patsaita
muistoksi omista sodistaan
kähmijöiden patsaat,
haalijoiden patsaat,
pimittäjien patsaat
olen matkalla kaatamaan patsaita!
aloittamaan uutta aikaa!
pue hulmuhelmat yllesi, liity kulkueeseeni!
tule kanssani kaatamaan patsaita!
käytä kaikki rahasi tänään!
kun patsaat on kaadettu, et tee niillä mitään!
ERKKA
kerro mistä biisi sai alkunsa? ja missä vaiheessa se tuli levylle?
mä jotenkin oletan että aika myöhäisessä
LYDIA
se sai alkunsa ihan tosta nimen lauseesta, joka tuntui painavalta ja alkoi nopeasti vetää puoleensa monia keskeneräisiltä tuntuneita ajatuksia, jotka siihen yhdistettynä löysi oikean kontekstin.
ERKKA
joo!
mä huomaan jälleen ettei mun aiempi tapa puhua näistä biiseistä, jossa vain kirjoitan sulle tajunnanvirtaa, enää oikein puhuttele
varmaan koska tuntuu, et mun havaintokone on tehnyt jo tehtävänsä tän levyn suhteen tai jotain!
ja myös koska tämä on sellainen hitti, että tuntuu siltä, että tästä on ajateltu jo kaikki ajatukset
tää on tällainen emansipatorinen, feministinen biisi. aika erilainen kuin kaikki muut, eräänlainen voimanpurkaus levyn lopussa
tosi koskettava ja hieno ja ylväs
olin yllättynyt kun kuulin tän ekan kerran keikalla
oli niin voimakas, julistava ja "hittimäinen"
onko sun näkökulmasta jotain asioita, joita tästä biisistä ei ole huomattu?
LYDIA
olin itsekin yllättynyt kun tein kappaleen, mutta oon ollut kyllä monien muidenkin biisien kohdalla
hyvä kysymys! oon saanut tosta kyllä runsaasti palautetta, luulen että kaikki on "kuultu". se on myös aika itsensäselittävä biisi, et sekin voi vaikuttaa.
haluaisin tietää, että onko se toiminut jollekin voimabiisinä jonkun oman haasteen edessä. toivottavasti joku joskus kertoo.
ERKKA
: )
onko sulle ollut missään vaiheessa mikään kynnys kirjoittaa ns biisiä joka on itsensäselittävä tai toisaalta jotenkin hittimäinen tjms?
plus jos kerran yllätyit siitä että teit tämmösen biisin, niin liittyikö siihen tekemiseen jotain uusia tekotapoja? tai jopa tunteita?
LYDIA
sitä on aika vaikea ennustaa, että mistä vois tulla "hitti". tietysti se on vähän hassu termi näillä omilla vaatimattomilla striimiluvuillani, mut miun tapauksessa hitin vois määritellä niin, että keikoilla ne on sellasia biisejä, joista ihmiset silminnähden innostuu ja tulee vielä vaikka sanomaan jotain keikan jälkeen. tai jotka nostetaan erikseen esim kritiikeissä tai kuulijapalautteessa.
mut siis oon yleensä vasta keikoilla huomannut, mitkä biisit puhuttelee eniten. tietenkin saatan kirjoitusvaiheessa toivoa, että biisistä tulis jotenkin universaalisti puhutteleva, ja joillain asioilla toki myös hakea tiettyä lähestyttävyyttä tai iskevyyttä. mut oon ollut myös päinvastaisesti yllättynyt siitä, että jotkut "outoina" pitämäni biisit onkin nousseet suosioon.
tuossa biisissä yllätyin siitä asenteesta jonka siihen löysin. sen takia se varmaan myös erottuu levyn biiseistä. se on aina hämmästyksen paikka, kun löytää itsestään jonkun uuden puhujuuden ja sen kautta ehkä myös oppii tuntemaan itseään paremmin.
ERKKA
joo!
mitä opit itsestäsi?
LYDIA
tietty sen, että olen matkalla kaatamaan patsaita!
ERKKA
no se
LYDIA
heh heh mutta se ei oo ollut miulle selvää
oon kirjoittanut suurimmaksi osaksi sellaisella aika passiivisella äänellä
ERKKA
mikä patsas on tärkein kaataa?
LYDIA
sanoisin että koko patsas-instituutio on aika ongelmallinen. se että joitakin ihmisiä nostetaan muiden yläpuolelle luo ihmisten välisiä kilpailuasetelmia. tai että joku saavutus henkilöityy johonkin kärkihahmoonsa, vaikka siellä taustalla on ollut suuri joukko muita, jotka on mahdollistaneet sen yksilön saavutukset. haluaisin, että "poikkeusyksilöiden" sijaan juhlittaisiin yhteisöjä ja historiallisia hetkiä. patsaiden sijaan tykkään hautausmaista ja muistomerkeistä.
ERKKA
:)
laulat muuten yhden kohdan tässä biisissä eri sanoilla kuin olet kirjoittanut
nimittäin listassa kaadettavista patsaista
olet kirjoittanut:
"sammalta kasvavat rintakuvat"
mutta laulat:
"isoisän kuvat"
miksi näin?
LYDIA
aa, se jäi sinne vihkoon
muutin sen kohdan äänityksissä. olin miettinyt, että haluisin sivuta sitä aihetta jotenkin hämysti tossa biisissä, ja sit spontaanisti tein ton muutoksen
ERKKA
okei!
kirjoititkin facebookissa kauniisti aiheesta
eli siis isoisästäsi jörn donnerista
ja siitä miten jäbä ei oikein napannut
miten hänen kuolemansa ajoittuikaan tohon levyntekoon?
LYDIA
haha no lähinnä kirjoitin siis siitä, etten tuntenut häntä, koska hänellä ei ollut kiinnostusta lapsiinsa tai lapsenlapsiinsa
se kuoli vähän ennen levyn ilmestymistä, mutta toki äänitykset tehtiin jo paljon aiemmin, eli se ei vaikuttanut kirjoitusprosessiin
ERKKA
joo aivan
on kyllä vaikea välttyä ajatukselta, että patsas kaatui just ennen kun sun esikoislevy ilmestyi
LYDIA
tai sit sen pystytys vasta alkoi
ERKKA
hmm niin!
LYDIA
matti nykäselle kaavaillaan nyt patsasta
ERKKA
XD
hautapaikan tai muistomerkin varmaan hälle suot?
LYDIA
hietaniemeen hänet haudattiin. olin muistotilaisuudessa mut en itse hautajaisjuhlassa
tavallaanhan henkilön elämän kokonaisuus on valmis vasta kun se on kuollut, ja vasta silloin voidaan rakentaa lopullinen kuva siitä, millainen hän oli, kun se ei enää voi muuttua
ERKKA
joo. paitsi hmm, ei ehkä ihan
kahdesta syystä
1) menneisyydestä voi selvitä vielä jotain joka muuttaa kuvaa tyypistä
2) kun aika muuttuu niin käsitys tyypistä muuttuu myös
LYDIA
joo. toi oli siis patsas-näkökulmasta. ite kyllä ajattelen, että henkilö voidaan muistaa sekä hyvistä teoistaan että pahoista, molemmat yhtä tosina.
ERKKA
jep
patsaat on kyllä hassuja
olin yks päivä kävelyllä
jossain olympiastadionin huudeilla
siellä oli joku patsas
ties kenestä, en muista enää
vaikka yritin painaa nimen mieleen
tajusin, että se tyyppi on ollut ihan SAATANAN MERKITTÄVÄ ihminen aikanaan, kun siitä on tehty patsas
kaikki on sen tienneet ja siitä puhuneet ja häntä arvostaneet
ja se sai oikein PATSAAN
mutta
mä en edes tiennyt kuka se oli
enkä usko että säkään tietäisit
LYDIA
tossa juuri tulee patsaiden paradoksi, että vaikka patsaat tehdään kestämään tyyliin ikuisesti, niin usein niitä myöhemmin sit kuitenkin otetaan pois tai kaadetaan.
ERKKA
vielä sen verran kysyn, että onko sussa joku osa joka on silleen, että vitun jörkka, oisitpa nähny miten kova taiteilija musta tuli?
LYDIA
en usko että oisin pystynyt indie-albumilla tekemään häneen suurta vaikutusta
ERKKA
millä oisit pystynyt
LYDIA
ehkä jos se ois elänyt vielä pitkään, niin oisin ehtinyt vakiinnuttaa asemaani kulttuurikentällä ja tulla jossain vaiheessa senkin tietoon.. mut en suoraan sanottuna usko että sitä ois kiinnostanut.
ERKKA
joooo
LYDIA
varmaan sitä ois kiinnostanut, jos oisin kirjoittanut samasta kaanonista käsiin jonkun loistavan teokseen, mielellään ruotsiksi
ERKKA
aivan, heh.
mennäänkö levyn viimeiseen kappaleeseen? :)
LYDIA
mennään!
3
2
1
0
Pielisjoki
kun sade päättyy
tapaamme alikulkutunnelissa
kuten on sovittu
betonin alla humisee ja
linnut tungeksivat taivaalla
ja pilvet kulkevat yli kulkevat yli kulkevat yli
ja niin huomispäivät
seuraavat toisiaan huomaamatta
ja viikot kuluvat viipyillen
toisinaan lähtiessä
katsot taaksesi eteisessä
ja vuodet kulkevat läpi kulkevat läpi kulkevat läpi
mutta maailma vie meitä valssiin
tarttuu liepeisiin ja helmoihin ja vie
läpi vaikeakulkuisten varvikoiden ja valtateiden
tule luo, tule luo, tule luo
ei ole yhtäkään syytä pelätä
ei sekasorto meihin yletä
niin kauan kuin Pielisjoki pysyttelee siltojen alla
kun juna saapuu
olen sinua vastassa
kuten on sovittu
asemalla on tungosta
ihmisten humussa
ja toiset kulkevat ohi kulkevat ohi kulkevat ohi
mutta maailma vie meitä valssiin
tarttuu liepeisiin ja helmoihin ja vie
läpi vaikeakulkuisten varvikoiden ja valtateiden
tule luo, tule luo, tule luo
ei ole yhtäkään syytä pelätä
ei sekasorto meihin yletä
niin kauan kuin Pielisjoki pysyttelee siltojen alla
pelkään milloin mitäkin
menemisiä ja menettämisiä
sivullisuutta ja vaillinaisuutta
puuttumista ja jalkojen puutumista
ja kun lopulta seison kynnysmatolla
sateesta vettyneenä
vesittyneiden vuosien jälkeen
ja pyydän päästä sisään
voit kai päästää sisään
ERKKA
noin
LYDIA
jee
ERKKA
pidän siitä, että levy joka käsittelee sivullisuutta, mönkäänmenemisiä ja sydänsuruja, keskeneräisyyttä ja, lets face it, kuitenkin monessa mielessä nimenomaan parikymppisen kaupunkilaisen ihmisen mielenmaisemaa, päättyy niin sävellyksellisesti kuin sanoituksellisestikin näin ajattomaan kappaleeseen
kappale on valssi
joka sijoittuu sun kotiseudulle joensuuhun, sinne missä olet kasvanut ja samalla myös paikkaan – jos nyt ronskisti yhdistetään tekijä ja laulujen puhuja – josta kaikkea levyn lauloissa käsiteltyä kipua ja tuskaa on tavallaan syyttäminen
mut tavallaan kaikki se koettu ei voi mitään sille tosiasialle
että on sellaisia asioita kuin pilvet, jotka aina vain kulkevat yli
ja joki, joka aina vain lipuu ali
(ehkä sama joki, johon Ei pahalla -kappaleessa on käyty kaatamassa kyynelvettä?)
nyt kun kuuntelin biisin niin mietin sellaista että
tuo pianomelodia, jonka kappaleessa annetaan soida usein ja pitkään
se ikään kuin "näyttää" joelta
se muistuttaa veden liplatusta, veden kulkua, ehkä sitä, miten aurinko osuu laineisiin
tää havainto mulla oli ollut jo aiemmin
mutta nyt tuli mieleen että
biisihän loppuu siihen, että puhuja on tullut kynnysmatolle
"sateesta vettyneenä"
"vesittyneiden vuosien jälkeen"
ja pyytää päästä sisään
ja päättyy siis kysymykseen:
"voit kai päästää sisään?"
luen ja kuuntelen tätä sinä toiveena, jota puhuja on koko elämänsä nimenomaan kaivannut. sitä, että pääsisi sisään, ulkopuolelta.
vastausta siihen ei kuitenkaan biisissä anneta
mikä on ehkä surullista
tai sitten se vain on
MUTTA
nyt tulin ekan kerran ajatelleeksi, että kyllähän siihen annetaan vastaus
tuota kohtaa kun seuraa pianon vastaus
se joen ääni
joka on vastaus kysymykseen.
vastaus on olemisen pysyväisyys, se, että kiistaton osa elämää ja kyllä, sen kiertokulkua, ja siinähän nyt kuitenkin ON kaikki.
joen valssissa
tällasta tuli mieleen.
LYDIA
ihana tulkinta
mitäpä tohon lisäämään
ERKKA
: )
LYDIA
tää oli vika biisi ensimmäisellä keikallani neljä vuotta sitten, ja monella sen jälkeen
ERKKA
mä en osaa päättää onko tää nuoren vai vanhan ihmisen kirjottama
LYDIA
siinä on molemmat
synnyin vanhana..
ERKKA
mitä se nuoruus sitten tossa sulle on
LYDIA
siinä on ensirakkaus ja maailman väistämätön väliintulo
se on varmasti yksi nuoruuden määrittävimpiä kokemuksia, kun sen kaiken elää ensimmäistä kertaa
ERKKA
mä en oo koskaan ajatellu että tossa on ensirakkautta!
LYDIA
ei se haittaa, eihän sitä siinä sanota!
ERKKA
mm
muistelen joskus kun kerroit jotain että
kun oli keikka joensuussa niin sua jotenkin ärsyttä kun ihmiset tykkäsi vain tästä
muistanko edes suunnilleen oikein?
ja jos, niin miksi näin oli?
että sua ärsytti
LYDIA
joo, just tolla ekalla keikalla siis, sain tosta tosi paljon kehuja ja muista biiseistä en juurikaan. se ärsytti, koska olin tehnyt ton biisin aika nopeasti ja viimeisenä siitä setistä, ja esitin sen soolona niin kuin se tuossa äänitteelläkin kuullaan. olin käyttänyt koko vuoden bändisovitusten rakentamiseen ja hiomiseen ja oman tyylin etsimiseen, ja tuo poikkesi selvästi siitä tyylistä. niin siinä hetkessä tuntui, että kaikki muu oli mennyt hukkaan, jos yleisö haluu vaan kuulla jotain "kauniita perusbiisejä" XD
totta kai silti arvostin niitä kehuja, mutta harmitti, että ne paljon enemmän vaivaa vaatineet ja tavallaan omaperäisemmät (oudommat..) biisit ei sitten saaneet osakseen samanlaista kehutulvaa.
ERKKA
joo XD
vaikuttaako tollanen jotenkin johonkin? miten teet biisejä jatkossa? tai jotain
pakkohan sen on
LYDIA
hmm, no kaikki palaute vaikuttaa jollain tavalla, mut ei nyt niin suoraviivaisesti, että olisin ajatellut et "noniin tätä nyt sit jatkossa"
mutta ainakin oli hienoa huomata, että pystyin tekemään vaikutuksen biisillä, jonka tekeminen oli itselleni ollut helppoa. siinä oli jonkinlaista suuntaviivaa.
ERKKA
jep
ja just se et ketä se lopulta kiinnostaa onko jonkin asian tekeminen ollut vaikeaa
LYDIA
olin silloin alkuaikoina tosi kunnianhimoinen omaperäisyyden suhteen, ajattelin että haluan tehdään jotain aivan "ennenkuulumatonta" musaa. tuollaisen melko yksinkertaisen biisin tekeminen rikkoi sitä eetosta vastaan, mutta palaute auttoi huomaamaan, että olin kuitenkin onnistunut tekemään jotain omaperäistä perinteisemmässä biisikehyksessä.
ERKKA
aivan!
ja sit just kun
kontrastit on hyviä
omaperäisyyden pitää olla aina vasten jotain
tossa biisissä on sitä sisäisesti
ja sit myös levynsisäisesti : )
LYDIA
joo, tällä hetkellä ajattelen, että pitää olla sopivasti outoa ja tuttua
ERKKA
sitten haluan vielä kysyä että
levy käsittelee sivullisuutta / ulkopuolisuutta
oot joskus puhunut siitä, että tunnet itses jollain tapaa sivulliseks / ulkopuoliseks myös musaskenessä
missä menet niiden ajatusten kanssa just nyt?
LYDIA
tää oli tietysti erikoinen aika julkaista esikoislevy, kun ei oo nyt päässyt keikkailemaan ja verkostoitumaan
se tunne tulee ehkä kahdesta suunnasta: toisaalta se, että opiskelin musaa joensuussa ja muutin sitten tänne, missä miulla ei ollut mitään verkostoja. ja toisaalta, että miulla ei oo ollut sellaista bändinuoruutta tms, oon vaan soitellut ja kirjoitellut yksikseni, joten se bändiskenen toimintakulttuuri on miulle aika vieras.
LYDIA
en usko että se ulkopuolisuuden tunne tulee koskaan kokonaan väistymään, mutta tuntuu kyllä, että olen nyt levyn ilmestyttyä paljon enemmän "olemassa" tekijänä kuin aiemmin. en nyt mitenkään skenen ytimessä, mutta ainakin jonkinlaisena, muidenkin tekijöiden noteeraamana osana suomen indie-kenttää.
ERKKA
joo : )
pyörittelen yhtä asiaa tässä mutta en saa sitä jotenkin sanoiksi
jotenkin se liittyy siihen, että onko sun omat biisit ja niiden sanat opettaneet sulle jotain ulkopuolisuudesta? oletko viisaampi niiden ansiosta? ja onko tuo viisaus käännettävissä myös kokemukseen tosta tietystä skenen ulkopuolisuudesta?
LYDIA
joo, ne on opettaneet paljon ihan kaikesta!
taidettiin puhua silloin tän keskustelun ekassa osassa siitä, miten omilla teoksilla voi ottaa itsestään haltuun sellaisia puolia, joista on epävarma
niin jotain sellaista on ehdottomasti tapahtunut tuon suhteen. tutkimus jatkuu!
tavallaan kun sen ulkopuolisuuden on kirjoittanut näkyviin ja tehnyt siitä taidetta, se on helpompi hyväksyä. omien teosten kautta voi myös katsella itseään ulkopuolelta, tehdä havaintoja ja kasvaa.
oma asema ei enää oo toisten määrittelemä, vaan itse rakennettu ja valittu.
Kommentit
Lähetä kommentti